Naissaaren näyttämö: Aatamin puvussa ja vähän Eevankin Toinen esitys 29.6.2014

Agapetus (Yrjö Soini) kirjoitti 1928 viihderomaanin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Antti Lattu on ohjannut siitä Naissaaren näyttämölle itse dramatisoimansa rennon version, joka sijoittuu puhelinkeskusten aikaan mutta vielä enemmän omalakiseen maailmaansa, jonnekin suomalaiseen kesäiseen saareen.

Lähtötarina sisältää vaatteidenkadotusta, väärinkäsityksiä, poliiseja ja rosvonkin. Sen köykäinen huumori ei varmaan naurata kaikkia, mutta ohjaaja onkin ottanut sen juuri niinkuin pitääkin, ei turhantarkalla kunnioituksella.

Näytelmässä käydään läpi juonen askelkuvioita, jotka välillä leikataan hullunkurisilla ohjauksellisilla keksinnöillä. Tyhjäkäyntiä on paljon, varsinkin lopun työstäminen näyttää jääneen kesken, ellei juttu sitten rytmity paremmin esityskertojen myötä.

Ote on silti virkeä ja omalaatuinen. Kokemus onkin erikoinen sekoitus tylsyyttä ja vastaansanomatonta absurdismia. Tässä teatterissa perämoottorillakin saattaa olla mielipiteitä.

Esiintyjäkaarti on hyvin sympaattinen, ulosanti enimmälti luontevaa ja selkeää ja hahmot ovat saaneet paneutuvaa ohjausta humoristista elekieltä myöten. Joukossa on oivasti tehtyjä komediahenkilöitä, eikä ole näyttelijöiden vika, jos vääränikäisyys vähän näkyy parissa roolissa.

Jari Mansikkaviita sysää koko tapahtumaketjun alkuun laivastaan myöhästyvänä asemapäällikkönä. Kari Eloranta Kehkosena urakoi yhteen esityksen kahjoutta ja tavallisempaa kesäteatteripuolta ja näköjään pystyy kannattelemaan juttua, vaikka vastanäyttelijöille sattuisi yllättäviä vaikeuksia.

Antti Viitakangas (Kehkosen kaveri Himanen) joutuu muun lempeän nöyryytyksen lisäksi esittämään totisuudessaan hillittömän koreografian pulasta päästäkseen. Hyvin huumorin pulssilla ovat myös mm. ilmeikkäät Laura Falck ja Paula Rastas kylän päättäväisinä neiteinä.

Sinna Laitinen on keskusneidiksi hyvin nuori, mutta energistä heittäytymistä ei puutu yhtään. Joonas Pylvinen on hauska roolissa, josta ei ennakkoon sen enempää. Eero Lukkarinen tekee melkoisen uskottavan hilpeän puliukon.

Epätasaisen esityksen maailma on lapsekas ja elämänmyönteinen. Tosikkomaisuuden puute ja hauskasti musiikkiin ajoitettu toiminta pelastavat monet hetket.

Kun kreisi tehdään suurella vakavuudella ja omaan leikkiin uskoen, irrotetaan naurunräkätys koleassakin. Pitää silti toivoa parempaa säätä vähäpukeisille näyttelijöille.

Teksti: Agapetus. Dramatisointi ja ohjaus: Antti Lattu. Musiikki: Dmitri Šostakovitš, Lipps Inc, trad. Äänet: Lattu. Äänten ajo: Osku Lahtinen, Eetu Matikainen. Rooleissa mainittujen lisäksi: Mikko Rantala, Vesa Santamaa/Antti Lattu, Markku Helmola, Jenna Simpanen, Fanny Allen, Heli Metsänen, Eero Lukkarinen, Markku Pyykkönen, Eeva Ikonen.