Nancy – IDDQD

Jyväskyläläinen Nancy on kulkenut pitkän tien ennen debyyttialbuminsa julkaisua. Muistelen nähneeni vuonna 2006 perustetun bändin keikalla viitisen vuotta sitten, ja levyä kuunnellessa on vaikea uskoa, että kyseessä on sama kokoonpano kuin tuolloinen epävarma indietulokas. Paitsi että kolmikko tekee nyt juttunsa paremmin, se tuntuu tekevän ihan eri juttua: riffivetoisempaa, kovaäänisempää, mutta myös herkempää. Odotus on kannattanut: IDDQD soi alusta lähtien isosti ja itsevarmasti, mutta mukaan on jäänyt myös rosoa ja arvaamattomuutta.

Nancyn musiikki ei ole ainutlaatuista, mutta sen ainekset ovat monipuoliset. On Musen mahtipontista stadionsoundia, Rubikin polveilevaa rytmiikkaa, 65daysofstaticin elektronista postrockia. Lopputulos on riittävän omaperäinen keitos, jossa erityisesti ilahduttaa se, että yhtye ei etene helpoimman kautta kohti kertosäkeiden huudatuksia.

Mielenkiinto pysyy vahvojen tunnelmien varassa myös vaisumman keskiosan yli, paras on säästetty viimeiseksi: The Illusionist on monia käänteitä sisältävä progeteos, joka päättää levyn adrenaliinihyökyyn. Nancylle on helppo toivoa pitkää ikää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.