Naoji Ishiyama, Emma Lappalainen ja Jyrki Markkanen – Synopsis

Kolme taiteilijaa on rakentanut Galleria Ratamoon mustavalkoisen ja hienovireisen näyttelyn Synopsis. Sen tekijät ovat lähteneet kehittämään uudenlaista taidenäyttelykonseptia, jossa näyttely dokumentoi taiteilijoiden työskentelyä tiettynä ajanjaksona.

Taideteos käsitetään yhä harvemmin selkeärajaiseksi ja kiinteäksi esineeksi. Monissa taidemuodoissa taiteen prosessimaisuus korostuu. Monet taiteilijat haluavat häivyttää ajattelutapaa, jossa tekeminen suuntautuu tietyn esineen valmiiksi saattamiseen.

Tätä taustaa vasten Synopsis on yllättävän selkeä ja levollinen näyttely, kauniskin. Taiteilijat eivät ole tuoneet omia jumituksiaan ja turhauttavia harharetkiään galleriaan, vaikka niiden olettaisi kuuluvan luovaan työhön. Toisaalta yleisö tuskin jää kaipaamaan kumpaakaan.

Prosessimaisuus on selvimmin läsnä Naoji Ishiyaman haltuun ottamassa tilassa, johon on ripustettu rinnan lukuisia luonnoksia, työstetty kuparilaatta ja grafiikanvedoksia.

Ishiyama havainnoi kärsivällisesti kasvien yksityiskohtia. Niiden oikeat linjat hahmottuvat luonnoksissa lukuisten toistojen myötä. Kuivaneula viiltää kuparilaatalle kirurgisen tarkkoja viivoja, jotka muodostavat harsomaisia solukkoja.

Luonnokset nostavat esille kysymyksen, missä menee raja taiteellisen tuotannon ja siitä syntyvän ylijäämän välillä. Mitkä tekijät estävät taiteilijaa kohottamasta paperinkeräysastiaan päätyneitä luonnoksia taiteen kategoriaan?

Kysymys tulee vielä luontevammin mieleen käytettyjen grafiikanlaattojen kohdalla. Joskus ne ovat niin kauniin ja kiehtovan näköisiä, että varsinainen vedos ei yllä samaan.

Luontoteema toistuu Emma Lappalaisen töissä. Lappalaisen teoksista löytyy viitteitä hänen omaan taustaansa. Isältä peritty metsäalue vaikuttaa Lappalaisen luontosuhteeseen. Kulkiessaan maillaan Pohjois-Karjalassa Lappalainen törmäsi kaarnakuoriaisiin, joita kutsutaan myös ”kirjanpainajiksi”.

Tästä kohtaamisesta syntyi teos Perintö, joka muistuttaa muodoltaan alttarikaappia eli moniosaista alttaritaulua. Puuvanerista kaiverretut koukeroiset rihmastot mukailevat kuusia nakertavien kaarnakuoriaisten aiheuttamia jälkiä. Perinnön voi tulkita hyönteismaailman sakraaliksi taideteokseksi, joka on täysin piittaamaton metsänomistajan päämäärille.

Lisäksi Lappalainen on ottanut arvoituksellisia still life -kuvia neulanreikäkameralla, jotka houkuttelevat katsojaa luomaan omat allegoriansa.

Jyrki Markkanen rakentaa luovuutta ruokkivat puitteet itselleen kirjojen, elokuvien ja merkityksellisten esineiden avulla.

Markkanen on asettanut mustalle Projektihyllylle joukon esineitä, joiden äärellä hän on kuluvana vuonna virittynyt oikeanlaiseen tunnelmaan. Samalla esineet ovat pieniä johtolankoja niille, jotka haluavat tulkita muita Markkasen teoksia tekijästä itsestään käsin.

Junat, ohikiitävät maisemat ja tyhjät tilat ovat kiinnostaneet Markkasta viime aikoina. Aiheita on käsitelty lähes aavemaisella otteella. Mukana on sekä kolmiulotteisia teoksia että neulanreikäkuvia.

Markkanen on taltioinut neulanreikäkameralla Halosen talon tyhjenneitä saleja Grafiikankeskuksen muuton jälkeen. Kuvasarja on muistokirjoitus rakennukselle, jossa Markkanen itsekin ehti työskennellä monena vuosikymmenenä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.