Neumann – Oma Waterloo

Neumann julkaisee 16 vuoden tauon jälkeen oman soolonsa. Levyltä ei löydy akustista soitantaa vaan pääsääntöisesti rullaavaa ohjelmointi- ja syntikkamusiikkia kitaroin täydennettynä. Neumannin hauras ja kapea kurkkuääni kulkee kuin korkki positiivisen konemusiikin aalloilla.

Neumannin sanoitustyyli on kuten ennenkin mielikuvituksellinen ja tarinoiden kertojana hän onkin parhaimmillaan. Symboliset merkit, tuleminen ja lähtemisen tarve sekä kaipuu kuvastuvat monista sanoituksista samoin kuin kaupungit, rannat ja merikin. Maailman matkaajan kaihoisa romanttisuus pysyy aina osana Neumannia. Vain Elämää -ohjelman ansiosta hän ponnahti uudelleen julkisuuteen, ja eri artistien esittäminä laulut tulivat tuoreesti esille ja muistuttivat kyvystä laulujen tekijänä.

Neumann johdattaa omintakeisella tyylillään tarinoiden ääreen, joskus sanahelinään. Tuottajien taidokas, synteettinen kädenjälki sopii kokonaisuuteen. Herkkyyttäkin on, muun muassa Sydämen asialla -laulussa. Oma Waterloo -kappaleessa Neumann heittäytyy kuin Napoleon viimeiseen taisteluun omia menetyksiään luodaten. Tuttuja teemoja löytyy ja ne tuovat nostalgista virettä. Poikamainen haaveilu ei ole iän myötä rauhoittunut näissäkään lauluissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.