Niin kauan kuin tää kestää saa - laulajan taival - Anki

ANKI Niin kauan kuin tää kestää saa - laulajan taival Warner Music



Hiljattain edesmenneen Anki Lindqvistin laulama Vanhan korpin varjo on maagis-runollinen Cotton Fields -kansansävelmän sovitus, runo ja tulkinta. Tyttö kulkemassa satujen vuorilla, salaperäisenä, valtoimesti inhimillisenä ja sulautuneena maisemaan, kuten niin monissa Ankin lauluissa - eri toten hiljaisille kaduille, metsiin ja merituulisilta rannoilta avautuvaan päättymättömyyteen.

Ankin muistolevyn kuuntelu tulvii kyyneleitä, mutta on myös aamun koitto. Tunne kiteytyy muistoksi ja hahmottuu eläväksi olennoksi, ja tunne näkee valon.

Äkkiä hän ei enää olekaan poissa. Läsnäolo on aistimuksina ilmassa kuin linnut. Hän on yhä jossain ja täällä, folk-prinsessa, joka kastaa varpaat bluesin pellossa ja taikoo kallioihin laulelmien sateenkaarivärit ja poluille jazzahtavat poikkiaskeleet ja meriveteen vähän pop-raikastusta ja metsätien varrelle hypähdyksen leikkiä ja kaupunki-iskelmää.

Albumin levyistä ensimmäinen esittelee 60-lukua; otoksin ensiäänitykset ja kokonaisuutena herkimmät, hiljaisimmat ja haavemielisimmät sävyt huomioiden. Raskaammatkin sovitukset kaartuvat tekemään oikeutta artistin äärettömän persoonalliselle ja runonkauniille tavalle tulkita. On siellä myös esimerkiksi versio Kinks-hitistä ( Paha tyttö) eli kuin paradoksi, kun laulajana on artisti, jota viimeksi kuvittelee "pahaksi".

Toinen levy on tyylillisesti vaihtelevampi katsaus 70- ja 80-lukuihin. Se päättyy 1990 Cumuluksen kanssa levytettyyn Erna Tauron ja Tove Janssonin Syyslauluun, joka säilyy Ankin tunnusmelodiana Vanhan korpin varjon, Sunnyn, Niiden kesäöiden ja usean muun rinnalla.

Albumilta jää kaipaamaan useita kappaleita. On aihetta, että Ankin tuotanto vielä kerran kootaan boksiksi, joka sisältää kaikki hänen äänityksensä - aarreaittana satuun ja ikävään, rakkauteen ja uniin ja arjen myötätuuleen ja merkityksiin.

Ja edelleen kuunnellen syvenee tunne, että tuulten kohdussa puhkeavat kukat, laulut, jo leijuen laaksoista pilviä kohti. Rakastettavana lainehtii vielä rannoilla musiikki. Taivaisen valon kirkkaana se lohduttaa, hyväilee maan murhetta ja kiertelee hiekanhaaleassa varjossa.

Semmoinen se on, Sinun äänesi, Sinun jälkesi, Anki.

TEPPO KULMALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.