Nolla käytöksessä

NOLLA KÄYTÖKSESSÄ

Ranskalainen Jean Vigo eli Jean Bonaventure de Vigo Almereyda (1905-1934) kuuluu elokuvahistorian legendoihin, vaikka teki vain neljä elokuvaa lyhyeksi jääneellä urallaan. Hän on silta klassisen avantgarden ja 1930-luvulla puhjenneen runollisen realismin välillä. Vigo oli tunnetun anarkistin Miguel Almereydan poika ja voimakkaan isän vaikutus näkyy hänen elokuvissaan, joissa heijastuvat anarkistiset perussävyt.

Nolla käytöksessä kuuluu Vigon pääteoksiin. Koulumaailmaan sijoittuvassa teoksessa kyse on puhtaan luokkatilanteen analyysistä, jossa hallitsijat eli opettajat toteuttavat valtaansa kielloin ja määräyksin. Kuvissa on surrealistista vimmaa, kun oppilaat kapinoivat sisäoppilaitoksen käytöskoodeja vatsaan ja tämän kuvaukseen sekoittaa Vigo niin objektiivisia kuin subjektiivisia vaikutelmia.

Myös moninaiset kameratrikit ja vääristyneet kuvakulmat ovat teokselle tyypillisiä elementtejä. Maagisia ulottuvuuksiakaan ei vältetä ja koko teoksen yllä lepää unimaisia tasoja sisältävä tunnelma. Erityisesti mieleen jää hidastustekniikalla toteutettu jakso, jossa oppilaiden haltioitunut voitonriemu saa ylvään visioinnin.

Vaikuttava visuaalinen fantasia

Elokuva pohjautuu Vigon omiin koulukokemuksiin ja on sinänsä vaikuttava visuaalinen fantasia, joka aikoinaan kiellettiin sensorien toimesta. Tähän oli ensisijaisena syynä elokuvan paikoin anarkistisia sävyjä hakeva tyylittely, joka oli omalla tavallaan edellä aikaansa. Teknisenä suorituksenakin se koetteli jo omia rajojaan. Toinen edesmennyt ranskalaisohjaaja Francois Truffaut osoitti kunnioitustaan Vigon klassikolle vuonna 1959 tekemällään elokuvalla 400 kepposta.

JARMO VALKOLA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.