Norwegian Wood

Norwegian Wood



Mikäli ehdotus mennä elokuvateatteriin katsomaan uusi Transformers kuulostaa lähinnä loukkaukselta, japanilainen draama Norwegian Wood saattaa olla hyvä vaihtoehto. Ainakin se on Transformersin täydellinen vastakohta.

Rakkaus vie hermot

Elokuva perustuu Haruki Murakamin romaaniin. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuvan perusteella en osaa sanoa, miksi teos on nimetty Beatles-klassikon mukaan. Eräs naishahmoista esittää kyseisen biisin osittain ja lopputekstien aikaan kuullaan alkuperäinen versio, siinä kaikki. Jos nimi tulee laulun sanoista, se on ymmärrettävää, joskin myös aika teennäistä ja haettua.

Tarina alkaa vuoden 1967 Japanista. Maa elää levotonta aikaa, kansa mekkaloi kadulla. 19-vuotias Toru Watanabe ei ole kiinnostunut politiikasta tai hulinoinnista. Hän on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä tunnollinen nuorimies, jolle ehdottomasti tärkeintä on opiskelu. Sen jälkeen kaukana perässä tulevat liikunta ja tytöt.

Yksinkertaistaen juonellisesti kyse on siitä, että Watanabe joutuu valitsemaan kahden naisen välillä. Hänen suuri rakkautensa Naoki menettää Watanabelle neitsyytensä. Nainen kuitenkin kärsii masennuksesta ja henkisestä ongelmista. Hän muuttaa epämääräiseksi ajaksi maaseudulla sijaitsevaan parantolaan ja hoitolaitokseen.

Midori sen sijaan on Naokin vastakohta; hymyilevä, puhelias ja avoin. Mutta Naokilla on poikaystävä, jota hän ei aio pettää. Eikä Watanabekaan suhteeseen väkisin pyri. Kyse on enemmänkin sielujen sympatiasta.

Elämä tökkii, pahasti

Elokuvan suurin ongelma on se, että Norwegian Wood haluaa olla suuri rakkaustarina, josta puuttuu yksi oleellinen asia: suuri rakkaustarina. Watanabe kyllä vannoo ikuista rakkautta Naokille, koskaan ei selviä miksi. Nainen on hermoheikko itkupilli, joka ei tuo suhteeseen muuta kuin pahaa oloa. Ongelmia on niin paljon, että seksin puuttuminen ei ole niistä edes suurimpia.

Seksiteemaa elokuva vatvoo runsaasti. Luulin, että japanilainen pidättyväisyys koskisi nimenomaa henkilökohtaisia seksijuttuja. Tämän elokuvan perusteella niin ei ole. Seksin ilot ovat kuitenkin kaukana. Asentoja on tasan yksi, se perinteisin, yleensä seksi ei onnistu, ja jos onnistuu, se aiheuttaa vain lisää ongelmia.

Muutenkin Norwegian Wood keskittyy kurjuuden maksimointiin. Tämän perusteella puheet japanilaisten itsemurhahakuisuudesta eivät ole ainakaan liioiteltuja. Tietenkin elokuvaa saa olla vakavamielinen ja aikuismainen draama, mutta Norwegian Wood pidättelee tunteita niin, että tuntuu kuin niitä ei olisi lainkaan.

Haluaisin pitää Norwegian Woodista paljon enemmän kuin pidin. Elokuva sai minut tuntemaan itseni paremmaksi, fiksummaksi ja herkemmäksi ihmiseksi. Kasvutarinana homma toimii paremmin kuin rakkaustarinana. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, mieluummin tutustun aasialaiseen sielunmaisemaan uudelleen katsomalla Kungfu Panda 2:n.

Ohjaus: Anh Hung Tran. Pääosissa: Rinko Kikuchi, Ken'ichi Matsuyama, Kiko Mizuhara. Tyylilaji: Draama. K13

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.