Ohjaaja Aila Lavaste palkittiin Pro Finlandia -mitalilla – "Tätä on vaikea uskoa todeksi"

Laukaalainen dramaturgi ja ohjaaja Aila Lavaste, 68, on saanut Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin.

– On vaikea uskoa todeksi, tämä on todellinen yllätys. Olen syvästi kiitollinen. Kyllähän sitä on yrittänyt elämässä tehdä, yrittää ja uskaltaa, hän sanoo.

Lavaste johti Jyväskylän kaupunginteatteria 2001–2007, ja hän on toiminut useissa valtakunnallisissa teatteri- ja kulttuurialan luottamustoimissa. Kymmenen vuoden ajan Lavaste on työskennellyt freelancerina eri puolilla Suomea.

Lavasteen viimeiset ohjaukset ovat olleet Laukaan teatteriin ohjatut Kodittomat sekä Viimeiset mitalit. Esitykset nähtiin myös Harrastajateatterikesän ohjelmistossa.

– Olen sen verran saanut maistaa aikatauluja ja deadlineja vuosikymmenten aikana, että arvelen ohjauksien olevan kohdaltani ohitse. Teatteri on aikatauluttanut tyystin elämäni viime vuosiin asti, nyt olen antanut tilaa ja aikaa muille läheisille asioille.

Vihtavuoressa asuvan Lavasteen elämään kuuluvat muiden muassa rakkaat tyttärenlapset Helsingissä.

– Omat lapset joutuivat kärsimään työorientoitumisestani, yritän nyt maksaa velkaani takaisin mummuna lastenlapsien kanssa, hän hymyilee.

Ohjaamisen rinnalla Lavaste on tehnyt dramaturgian ja näytelmänkirjoittamisen opetustyötä.

– Pidän siitä kovasti. Olen tehnyt Harrastajateatteriliiton kanssa yhteistyötä 1970-luvun alusta saakka. Ensi vuodeksi suunnitteilla on näytelmätyöpaja, jonka aikana osallistujat kirjoittavat näytelmän.

Harrastajien kanssa pitkään toiminut Lavaste tietää monen kirjoittavan pöytälaatikkoon. Kirjoittajat voivat olla tekstiensä kanssa yksin ja jumissa.

– Olen iloinen, jos voin viedä kirjoittajien asiaa eteen päin. Näytelmän kirjoittaminen ei ole lainkaan yksinkertaista, hän sanoo.

Kun ohjaukset ovat vähentyneet, mielessä on tilaa myös muiden tekemille ohjauksille ja teatterista nauttimiselle. Lavaste kertoo seuraavansa päivän teatteria ”sopivasti”. Tänä syksynä hän on katsonut muun muassa Jyväskylän kaupunginteatterin ensi-illat.

– Hair oli mielestäni rohkea tulkinta, arvostin kovasti ohjaajan työtä. Esitys, josta elää vahvana mielikuvana elokuvaversio, on aina haasteellinen. Ohjaaja oli ottanut teoksen näytelmänä omakseen. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli myös Päivänsäteet. Harvoin näkee niin hyvää näyttelijäntyötä miehen ollessa naisen roolissa, kuin tässä esityksessä. Miesnäyttelijät eivät ajatelleet mitä sukupuolta näyttelevät, vaan olivat sisäistäneet roolinsa ihmisinä.

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat sanoja rakastavalle Lavasteelle tärkeitä.

– Kirjoittamiseen suhtaudun nykyään rennommin. Ortodoksinen kirkko ja hengellinen kirjallisuus ovat minulle myös läheisiä.

Lukeminen on rakas nuoruuden harrastus, jonka pariin Lavaste kertoo palanneensa.

– Olen alkanut lukea uudelleen kirjoja elämäni varrelta. On hauska katsoa, miltä aikoinaan vaikutuksen tehneet kirjailijat – Hesse, Camus – nyt tuntuvat ja tajuta, että mitä tuolloin kuvittelinkaan ymmärtäväni, hän nauraa.

Klassikoiden rinnalla Lavaste iloitsee kotimaan uudesta kirjailijapolvesta.

– Nuorten naiskirjailijoiden joukko on loistava, hän sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .