Olavi Uusivirta - Elvis istuu oikealla

Johanna

Olavi Uusivirralla taitaa olla alkava kolmenkympin kriisi. Elvis istuu oikealla on täynnä nostalgiaa, muistoja parikymppisten ja vähän sitä nuorempien pienistä iloista ja suruista. Loputtoman valoisia kesäöitä Helsingin puistoissa, viinitonkkia, savuja jointeista ja kaipuuta jonnekin kauas, vaikka tapahtumahetki olisikin ollut lähellä täydellistä. 28-vuotiaana Uusivirran pitkitetty nuoruus alkaa olla lopussa, ja juuri nyt hänen onkin hyvä tehdä siitä teemalevy. Vaikka kaipuu menneeseen onkin suuri, niin miehellä on jo tarpeeksi ikää laulaa kliseistä vaikuttamatta naurettavalta.

Elvis istuu oikealla on jo viides Uusivirran pitkäsoitto ja ensimmäinen niistä, jolla hän onnistuu albumimitassa. Loistavia single biisejä miehellä riittää, kuten Me ei kuolla koskaan, On niin helppoo olla onnellinen ja Raivo härkä , mutta albumit ovat aina jääneet jotenkin puolitiehen. Uutukainen on miehen levyistä ehdottomasti paras, mutta jokin siltä kuitenkin jää uupumaan. Oma ääni puuttuu edelleen sävellyksistä, mutta tekstittäjänä Uusivirta on löytänyt tyylinsä.

Uusivirta on aina leikitellyt erilaisilla musiikkityyleillä ja tästä johtuen hänen kappaleensa kuulostavat enemmänkin pastisseilta kuin omaperäisiltä sävellyksiltä. Aikuisen kertojaminän laulaessa glorifioiden nuoruudesta tämä on kuitenkin positiivinen asia. Mitä muuta nuoruus onkaan kuin tuokiokuvia ja välähdyksiä, asioiden ensi kertaa kokemista ja takaraivoon jääneitä pop-kappaleiden sointukulkuja, joita Uusivirta taiten varioi. Laulaja itse kertookin albumin olevan kunnianosoitus menneiden vuosikymmenten suomirockin suurille nimille, kuten Hectorille ja Juice Leskiselle. Listaan on lisättävä Suomen rajojen ulkopuolelta ehdottomasti myös Lou Reed ja Morrissey.

Vaikka muusikko nostaakin hattua suomirockin legendoille, niin piristävästi suurin osa levyn kappaleista kulkee duurissa. Mollivoittoinen menneisyydenkaipuu olisikin ollut tuhoon tuomittu yhdistelmä.

Helsinkiä tuntemattomalle Uusivirran tapa tiputella pääkaupungin paikannimiä jatkuvalla syötöllä saattaa ärsyttää. Teemat ovat kuitenkin universaaleja, joten tapahtumapaikoilla ei ole merkitystä. Laulaja on selvästi parantumaton romantikko, joka onneksi onnistuu välttämään korniuden karikot.

Aki Lehti