Oletteko nähneet tätä olentoa? Jyväskylän katutaidekentän ehkä näkyvin hahmo pilkistää sieltä sun täältä, kun pitää silmänsä auki – katso 90 kuvan kooste

Siitä on ehkä puolenkymmentä vuotta, kun ne alkoivat pistää silmään. Olisiko ollut Jyväskylän ratapihan muuntajatolppa, siihen oli maalattu eläinhahmo tai sen kaltainen. Se oli jotenkin hyvin luonteikas.

Köhniön metsäpolulta löytyi toinen, työmatkapyöräreitiltä kolmas.

Kun hahmon oli kerran tunnistanut ja löytänyt muutamia sen lajitovereita, kävi kuin suppilovahverometsässä. Niitä alkoi nähdä joka puolella.

Hahmosta muodostui minulle jonkinlainen tosielämän Mato Matala. Tiedättekö sen, Richard Scarryn lastenkirjoissa seikkailevan hieman salaperäisen hahmon, joka saattaa pilkistää hyvin merkillisistä paikoista, ja jonka etsiminen kirjan sivuilta on olennainen osa Scarryn klassikoiden viehätystä.

Hahmosta on erilaisia variaatioita, mutta ne ovat varsin helposti tunnistettavissa saman lajin edustajiksi. On hyvin yksityiskohtaisia ja on karkeita, luonnosmaisia. On ollut hyvin pieniä mustavalkoisia paperitarroilla, rautatietunnelista löytyi puolestaan pari aivan valtavaa.

Toisinaan hahmo näyttää hieman pöllämystyneeltä, ihan kuin se olisi tullut yllätetyksi. Joskus olento on pyöreä, joskus kulmikas. Jotkut yksilöt vaikuttavat rehvakkailta. Aika monet ovat tavalla tai toisella ilkikurisen näköisiä, osa vaikuttaa vihaisilta, masentuneilta tai liikaa valvoneilta. Ja jotkut ovat aika sekaisin, muodoltaankin jotenkin hallusinogeenisen vääristyneitä.

Alkuun vaikutti siltä, että olennot olivat yöeläjiä tai muuten lymyilyyn taipuvaisia. Ne tuntuivat viihtyvän suojassa, hämärässä, syrjemmällä. Metsistä löytyy rauniorakennuksia ja -rakennelmia, joiden seinillä ja sisällä asustaa laajoja populaatioita.

Mutta silloin tällöin olentoja näkee myös julkisilla paikoilla – silloin vaikuttaa usein siltä, kuin ne vahingossa olisivat joutuneet yllätetyiksi kesken matkan, ylittämässä aukeaa tai kurkistamassa piiloistaan.

Onpa myös pari aika röyhkeänrohkeaa yksilöä työntynyt aivan kaupungin keskustaan. Osin kalaksi muuntautunut hahmo (yleensä olen pitänyt niitä nisäkkäinä, mahdollisesti jonkinlaisina jyrsijöinä) koristaa Kalaliike Mäkisen torikojua. Väinönkadulta Kauppalaispihalle johtavan portaikon seinässä on puolestaan käynnissä varsinainen citypopulaation kokous.

Sekä Mäkisen kojun maalaus että portaikon teos ovat luvallisia.

En väitä olevani asiantuntija, mutta vaikuttaa siltä, että olento saattaa hyvinkin olla tämän hetken jyväskyläläisen katutaideskenen näkyvin hahmo. Katutaideasioista yleensä hyvin perillä olevan tahon mukaan ensimmäiset maalattiin kymmenisen vuotta sitten.

Levinneisyys Jyväskylässä on huomattava, mutta havaintoja on tehty kauempaakin. Olentoa on tavattu yksilöinä tai pieninä laumoina valtaväylien varrelta, pääkaupunkiseudulta ja muistakin kaupungeista sekä myös Suomen rajojen ulkopuolelta, eri puolilta Eurooppaa.

Esimerkiksi Punkaharjullakin ratapihalla on nähty ainakin yksi. Siitä minulle lähetti kuvan esimieheni, joka bongasi olennon vieraillessaan Luston vanhaan asemaan perustetussa galleriassa viime kesänä.

Ehkä se olentokin harrastaa taiteita. Tai sitten se oli vain ohikulkumatkalla – hahmo on nähty myös tavaravaunun kyljessä.

Hahmon on luonut Bait. Henkilö taiteilijanimen takana on mysteeri, anonyymiteetti on graffiti- ja katutaidepiireissä tapana, käytännönkin syistä. Luvatta maalaamisesta kun saattaa joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Pari vuotta sitten tein muutamia yrityksiä Baitin tavoittamiseksi haastatteluun. En tiennyt varmaksi, kuka hänet tuntee, mutta pyysin muutamaa mahdollista välimiestä ja -naista tiedustelemaan.

Taisin saada yhdet pakit, toinen viestinviejä ei suostunut edes välittäjäksi.

Niin että Bait, jos satut lukemaan. Kiinnostaisi muun muassa tietää, miten ja milloin tuo hahmo on saanut alkunsa, miten se on vuosien varrella kehittynyt. Ja miksi siihen joskus sulautuu pääkalloja.

Teoreettinen, periaatteessa ihan turhanaikainen kysymys: ovatko nuo hahmot graffittia vai katutaidetta vai mitä?

– Sitä on itse asiassa miettinyt moni muukin, vastaa jyväskyläläinen katutaiteen asiantuntija.

Graffitin perusmääritelmä on se, että se koostuu kirjaimista.

– Mutta Baitin hahmojen tyyli ja paikat, joihin niitä on tehty, ovat kuin graffitilla... Että onko määrittely tekotavasta vai sisällöllisestä ilmaisusta riippuva, niin se on aika mielenkiintoinen kysymys.

Miksi sinä itse niitä kutsuisit?

– Mä varmaan... kyllä se enemmän katutaidetta on. Vaikka se on hyvin lähellä graffitin arvomaailmaa ja tyyliä, niin itse laittaisin katutaiteen puolelle.

Tänä keväänä löytyi lopultakin aikaa valokuvausprojektiin. Huhtikuussa kiersimme valokuvaaja Marko Kaukon kanssa Jyväskylää olennon perässä. Kierrokset kaksi ja kolme tehtiin toukokuussa. Tämän jutun yhteydessä on julkaistu hieman vajaat sata kuvaa noilta käynneiltä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .