Olivier Schrauwen - Mies joka antoi partansa kasvaa

Suom. Viljami Jauhiainen. Kreegah Bundolo/Huuda Huuda 2011. 126 s.
Uusi taidesarjakuvan kulmakivi on tässä. Belgialaisen Olivier Schrauwenin (s. 1977) Mies joka antoi partansa kasvaa -albumi (alkuteos 2010) on huima luovuuden ja piirustustaidon osoitus. Se hakee vertaistaan sarjakuvan lähes parisataavuotisesta historiasta.

Tarina seuraa parrakkaan miehen absurdeja edesottamuksia halki todellisuuden kohti surrealistisia mielikuvitusmaailmoja.

Matkalla piipahdetaan Belgian siirtomaavallan aikaisessa Kongossa, pilkataan niin tieteen kuin taiteenkin opetusmetodeita, sukelletaan filosofi Platonin luolavertauksen kautta värikkääseen fantasiamaailmaan ja lopulta vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen.

Albumi koostuu osin jo aiemmin eri lehdissä julkaistusta materiaalista. Schrauwen hoksasi, että niistä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus lisäämällä mukaan muutamia uusia tarinoita. Episodimaisesti etenevä albumi on metkaa luettavaa, sillä se poukkoilee unen logiikalla tarinasta toiseen.

Postmodernia retroilua

Visuaalisesti loistokkaassa albumissa leikitellään taide- ja sarjakuvahistorian vanhoilla tyylisuunnilla. Postmodernin uustulkintansa saavat niin luolamaalaukset ja keskiaikainen puupiirrostaide kuin 1900-luvun alun venäläinen suprematismi ja surrealistinen sanomalehtisarjakuvakin.

Tuotantonsa perusteella Schrauwenia voidaan pitää yhdessä maanmiehensä taiteilija René Magritten (1898-1967) kanssa merkittävänä surrealistina. Vaikka Magritte olikin taidemaalari, heitä molempia yhdistää halu kertoa merkillisiä tarinoita. Kummankin töitä sävyttää myös omintakeinen ja lämminhenkinen huumori.

Nuoresta iästään huolimatta Schrauwen on yksi eurooppalaisen nykysarjakuvan kärkinimiä. Hän on ollut jo kahdesti ehdolla ranskalaisen Angoulêmen sarjakuvafestivaalin pääpalkinnon saajaksi. Tekijän debyyttialbumi Poika kulta (alkuteos 2006) on myös suomennettu. Lisäksi hänen sarjakuviaan on julkaistu Kuti-lehdessä ja Glömp-antologiassa.