Ollaan vapaita

Arvio: 4/5

Oskari Sipolan (Elokuu, 2011) ohjaama musiikkidraama Ollaan vapaita on suomalaisittain harvinaisen kepeä elokuva. Kesäiseen Helsinkiin sijoittuvan elokuvan positiivinen vire tarttuu väkisinkin.

Ollaan vapaita operoi kaiken aikaa vähän maanpinnan yläpuolella ruusunpunaisessa ulottuvuudessa. Tarinan vakavammat teemat jätetään kevyelle käsittelylle. Tämä vaikuttaa tietoiselta ratkaisulta ja siinä on hyvät ja huonot puolensa.

Hyvä on se, että pohjamudissa rämpiviä suomalaisia elokuvissa piisaa muutenkin. Huono puoli on se, että elokuva jättää auttamatta hieman lapsekkaan vaikutelman idealisminsa vuoksi.

Päähenkilö Selja (Maria Ylipää) käy läpi kolmenkympin kriisiä. Kainalossa on rakastettu (Peter Kanerva), joka haluaisi siirtyä suhteessa jo seuraavaan vaiheeseen eli asuntolainaan ja omakotitaloon. Selja nauttii kuitenkin vielä huolettomasta elostaan kommuunissa ystäviensä kanssa.

Silloin paikalle tupsahtaa kuin taikaiskusta Seljan 16-vuotias poika Leo (Johannes Brotherus), jonka hän antoi vauvana adoptoitavaksi. Yhteyttä ei ole sittemmin pidetty. Leo saa Seljan äidinvaistot heräämään ja muutenkin koko elämän sekaisin. Leo sysää Seljan tekemään ratkaisuja.

Aikuiseksi kasvaminen ja vanhemmuus, erityisesti äitiys, nousevat elokuvan keskeisiksi teemoiksi. Kiihkoton, erilaisia vaihtoehtoja pohtiva lähestymistapa tunteita herättäviin aiheisiin on elokuvassa ansiokasta.

Seljan ja Leon suhteen kuvaus jää aavistuksen pintapuoliseksi, mutta Ylipään ja Brotheruksen yhteispeli toimii silti mainiosti. Leon adoptioäiti (Anu Sinisalo) joutuu myös tutustumaan poikansa biologiseen äitiin.

Pirjo Honkasalon Betoniyössä esiintynyt Johannes Brotherus on herkkäkasvoinen nuori näyttelijä ja elokuvan sielukas ydin. Pienin elein hän tekee ristiriitaisten tunteiden keskellä häilyvästä Leosta suorastaan magneettisen hahmon.

Perhedraaman ja romanssin perinteisistä kehyksistä Ollaan vapaita ei uskalla juuri erkaantua, vaikka mukana on jotain pientä radikaalia, kuten Seljan kämppiksen Henrin (Riku Nieminen) maailmanparannusaatteet.

Ollaan vapaita sijoittuu lopulta turvallisesti valtavirtaelokuvan raameihin.

Musiikkiesitykset istuvat sujuvasti kerrontaan. Vaikka musiikilla on suuri painoarvo, ei laulamaan puhjeta jokaisessa kohtauksessa. Musiikki ei ole niinkään repliikkien jatketta, vaan tunteiden ilmaisua.

Musiikin sovittaminen kerrontaan on toteutettu samantyylisesti kuin Neil Hardwickin musikaalissa Jos rakastat (2010), mutta nyt kaikki laulut ovat elokuvaa varten tehtyjä. Lauluntekijöihin lukeutuvat muun muassa Paula Vesala, Olavi Uusivirta ja Kerkko Koskinen.

Monet sävellykset ovat hyviä, ja kun katsoo säveltäjälistaa, niin eipä ihme, että esimerkiksi Ultra Bran kaiut kuuluvat niin selvästi. Näyttelijöiden äänet sointuvat kauniisti yhteen. Parhaimmistoon lukeutuu Brotheruksen ja Pihla Maalismaan esitys Sannin ja Olavi Uusivirran kappaleesta Sammutetaan bensalla tulta.

Kesäinen Helsinki näyttää houkuttelevalta, mutta myös yllätyksettömältä. Suomessa ”kaupunkielokuvalle” ei ole olemassa monia uskottavia miljöitä, mutta jotain uudistumista tässä suhteessa kaipaisi.

Ohjaus: Oskari Sipola. Rooleissa: Maria Ylipää, Johannes Brotherus, Riku Nieminen, Pihla Maalismaa, Anu Sinisalo ja Peter Kanerva. Lajityyppi: draama, musiikki. K12.