Olli Vainio, Pekka Vainio – Päivänsäde

Kuva ja teksti tavoittavat erikoisen viehättävästi yhteytensä silloin, kun kumpikaan ei väkisin yritä selittää toinen toista.

Niinpä isän ja pojan, Pekka ja Olli Vainion asultaan lahjakirjaksi mieltyvässä koristeellisessa teoksessa runon ja kuvan kosketuskohdat löytyvät molempien itsenäisen prosessin pohjalta.

Ollin runot kuvaavat rakkautta sivuten luonnon tapahtumista. Pekan kuvat ovat metsä- ja vesiluonnosta, jossa rakkauden visiot ovat välittömän pyyteettöminä vertauksina läsnä.

Luonto on tekstille heijastusta. Kuva tunnistaa runon tunteita niitä hipaisten, kuten mm. lintujen ja vuorokaudenaikojen korostetusti luonnon valovoimaan liittyvissä liikahduksissa.

Jos mukaan tahtoo tulla ylitunteellisuuden sävyä, sitäkin osataan kuvata ja lausua kuiskaten.

Tuo valon / tummuvaan iltaan. / Kaunis tavoiltaan, / kaunis kasvoiltaan. // Kaunis mieleltään, auttaa muita mielellään, / puhuu enkelien sanoja kielellään / ja sielukin / poutapilven valkea.

Olli Vainion säkeissä on aika pakotonta loppu- ja alkusointuisuutta. Synkissä, epäilevissä ja ikävöivissäkin runoissa seurataan valoisampien tekstien tapaan luontokuvanomaista harmoniaa, jolloin myös äänteiden ja sanojen toisto on sulava ratkaisu.

Aiheet etenevät neljän vuodenajan mukaan, mikä on ehkä tavanomaista, mutta sopii juoneen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.