Oman aikansa mesenaatti: Malakias Saksa viljeli maata, hoiti yhteisiä asioita, soitti viulua ja suosi taiteilijoita

Ollaan Kangasniemen Vaimosniemessä joskus 1910-luvun tietämissä. On keskikesä. Malakias Saksan tilan päärakennuksessa raikuu musiikki, kun isännän viulun tahdittama ”kammariorkesteri” soittaa vieraiden ja naapureiden viihdykkeeksi.

Malakiaan ja tämän vanhimman pojan Einarin kanssa orkesterissa soittaa mikkeliläinen konserttimestari Hjalmar Brofeldt, kirjailija Juhani Ahon sukulainen.

Perheen ja naapureiden lisäksi kuulolla voivat olla ainakin taidemaalarit Hjalmar Löfing ja Einari Lagerstam; no jos eivät juuri tänä vuonna, niin jonain toisena kesänä kuitenkin.

Tiettävästi myös runoilija Aaro Hellaakoski oli eräänä kesänä valmistelemassa yhtä teostaan Saksan tilan inspiroivassa ilmapiirissä.

– Kovin tarkkoja tietoja noista vierailuista ei enää ole, kertoo kuvanveistäjä Juhani Saksa, Malakiaan pojanpoika.

Se kuitenkin tiedetään, että useat 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneet taiteilijat viettivät kesäkuukausia Saksan tilalla. Rahallista korvausta ei majapaikasta ja ruuasta tarvinnut maksaa.

Isännälle riitti palkkioksi se, että taiteilijat nauttivat olostaan ja hän perheineen sai nauttia taiteista.

 

Juhani Saksaa harmittaa, sillä Malakias Saksan elämästä on jäänyt vain vähän tietoja – ja valokuviakin löytyy vain muutama. Niistä koskettavin on arkussa makaava suurperheen isä.

– Siinähän on Malakias jo pitkällään, minun isäni ja muut lapset ympärillään, Saksa sanoo.

– Itsekin olen suvun kantapaikassa nähnyt ison laatikollisen kuvia, mutta jonnekin ne ovat vuosikymmenien kuluessa kadonneet.

Oleellisimman tiedon Vaimosniemen mesenaatista on kirjannut muistiin Juhani Saksan isä ja Malakiaan poika Sulo Josef Saksa. Hän julkaisi historiikin Vaimosniemi: omaleimainen kyläyhteisö vuonna 1984.

Kirjasta käy hyvin ilmi Malakias Saksan erityisluonne taiteista kiinnostuneena maanviljelijänä, joka pystyi luomaan suhteita aikansa merkittäviin taiteilijoihin.

Sulo J. Saksan mukaan Saksan tilan tarjoama taiteilijoille suosiollinen työskentelyilmapiiri oli poikkeuksellista 1900-luvun alkuvuosina.

– Nämä eri kulttuurialojen edustajat jättivät oman alansa jäljet taloon ja sen asukkaiden elämään, Sulo J. Saksa kirjoitti.

Esimerkiksi Sulo J. Saksa ottaa itsensä: hän sai kipinän kuvataiteisiin seuratessaan vieraina olleiden mestareiden  työskentelyä.

 

Malakias Saksa oli muutoinkin mielenkiintoinen ja paljon aikaansaanut henkilö Kangasniemellä ja erityisesti Vaimosniemen kyläyhteisössä.

Sulo J. Saksan mukaan Saksan talo, Ruoveen Saksa eli silloinen Ylänteen tila, oli paikallisten seurojen kokoontumistalo vuosisadan alkuvuosina, jolloin isäntinä toimivat Malakias ja Oskar Saksa.

Talolle suuntautuivat muun muassa kirkonkylän nuorison talviset rekiretket sekä kesäiset veneretket virallisten kokousten ja illanviettojen merkeissä.

Vuonna 1892 perustetun Kangasniemen nuorisoseuran Kipinä-nimisen seuralehden kronikoitsija kertoi Malakiaasta joulukuussa 1913 julkaisussa vuosikatsauksessa:

”Väliinkö Malakia meille saapuu / Pirtin yhteisen pitohon / ole valmis ja katso, kun Saksan mies / jo paikalle puhujan astuu. / On taskussa viisut ja runot oivat / kohta naurusta räiskyy ja Pirttimme soi.

On harvassa miestä Malakian laista / joka edistysaatteen oivaltaa. / Ei kyntö, ei kylvö yksistään / voi luoda Suomesta – Suomea. / Myös henkistä työtä tarvitsee / tämä kansamme kaunis ja oma maa. / On pylväs vankka hän Pirtissämme / on muitten kyntäjäin ihanuus.”

Malakias Saksa osallistui innokkaasti myös yhteisten asioiden hoitoon. Hän toimi muun muassa kunnallislautakunnassa, hätäaputoimikunnassa, tilattoman väestön lainarahastossa ja vaivaistalon rakennustoimikunnassa.

– On se kumma juttu, miten hän on ehtinyt olla mukana kaikessa – oli kuitenkin ihan tavallinen maanviljelijä, Juhani Saksa ihmettelee.

 

Juhani Saksan elämään isoisä on vaikuttanut erityisesti suvunperinnön kautta.

–Taiteen tekemiseen oli vain sellainen polte, että se vei mennessään, Juhani Saksa sanoo.

Polte oli kova myös Sulo J. Saksalla – mutta olosuhteet olivat sellaiset, että keskittyminen kirjoittamiseen ja kuvataiteeseen ei ollut mahdollista.

– Virallisesti isä oli pienviljelijä, vaikka ei hän olisi halunnut kuokkia eikä kyntää. Öisin hän sitten naputteli kirjojaan Mercedes-merkkisellä kirjoituskoneella.

Sulo J. Saksa aloitti kuvataiteiden harjoittelun ja määrätietoisen opiskelun jo kansakouluikäisenä. Myöhemmin hän hallitsi lyijykynäpiirrokset, puureliefit, kuparipakotukset, lasi- ja öljyvärimaalaukset ja akvarellit, ja betoniveistoksiakin hän pystyi tekemään.

Piirustuksessa ja öljyvärimaalauksessa Saksaa opetti Martta Wendelin, ja kirjoituspuolen mentorina toimi Anni Swan-Manninen.

Sulo J. Saksa kirjoitti Juuso Sarkka -nimellä kaksi kirjaa, Satu-tyttö ja Ville Vekkuli sekä Virta päättyy suvantoon. Omalla nimellään hän kirjoitti 1991 julkaistun Reppurin laulun.

Lisäksi syntyi paljon yksittäisiä novelleja ja runoja, joita julkaistiin aikakausi- ja sanomalehdissä.

Asemasodan aikana 1943 julkaisivat Suomen Kenttäarmeija ja Kannaksen Radio runokokoelman Täältä jostakin. Mukana olleista 140 runosta palkittiin Sulo J. Saksan Melankolia. Myöhemmin runo myös sävellettiin.

 

Juhani Saksa on tehnyt taidetta yli 50 vuotta, mutta päätoimiseksi hän ryhtyi vasta pitkälti yli nelikymppisenä. Sitä ennen hän työskenteli 24 vuotta SOK:n palveluksessa Vaajakoskella.

– Kun sitten kerroin päätöksestä äidilleni, hän häpesi sitä niin paljon, että ei kehdannut käydä naapureissa vuoteen, Saksa nauraa.

– Isä sen sijaan ei sanonut koskaan taiteesta poikkipuolista sanaa. Myöhemmin äitikin kyllä hyväksyi asian ja oli ylpeä menestyksestäni.

Juhani Saksan poika, valokuvataiteilija Perttu Saksa ei ole sitten muuta tehnytkään kuin taidetta.

– Hän aloitti kuvataiteiden opiskelun heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan, Saksa kertoo.

Perttu Saksan viimeisin saavutus on Fotofinlandian voitto viime vuonna. Saksa osallistui kilpailuun Echo-nimisellä sarjallaan. Sarjan kuvissa on kolonialismin aikaisista luonnontieteellisistä kokoelmista kerättyjä täytettyjä apinoita, joista Saksa on ottanut taidokkaita muotokuvia.

Tänä vuonna Saksa on kohahduttanut Presence-teossarjan hevoskuvilla, jotka näyttävät hevosen teurastuksen kaikessa raadollisuudessaan.

Uusimmat

Kulttuuri

Kirja-arvio: Magdalena Hain Finlandia-ehdokas on teemallisesti vahvaa fantasiaa

Suomalainen käy konserteissa ja elokuvissa mutta ei kirjoita tai tee käsitöitä

Jyväskylän Kävelykadulle nousi yhdeksänmetrinen airo

Kielijuttu: Ajakaamme keijukaisvaunumme pitkälle matkalle – marraskuu on kuoleman kuukausi

Mitkä ovat olleet viime vuosien suomalaisia arkkitehtuurihelmiä? Katsaus-näyttely on nyt esillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä

Metsäkansan tarina Luontokirjakisan finaaliin – mukana kaksi jyväskyläläiskustantamo Docendon teosta

Pietarilainen balettiseurue päätti Suomen kiertueensa klassikolla Jyväskylässä

Teatteriarvio: Lepolehdon hoivakodin asukkaat kapinoivat Turkinkylällä

Paperimaailmat toivat lastenkulttuurin valtionpalkinnon Aapo Revolle

Teatteriarvio: Päivänsäteet eivät lannistu -Jyväskylän kaupunginteatterin kantaesitys iskee komedialla tylsyyttä vastaan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.