Onneksi on vahinko

VAHINKO: Accident/Damage

Anna Ruth, kanadalaissyntyinen, nykyisin Jyväskylässä asuva kuvataiteilija, on tunnettu innovatiivisista produktioistaan taiteen esittämisen ja tuottamisen saralla.

Ruth on (yhdessä miehensä Juho Jäppisen kanssa) Äkkigallerioiden äiti, Laatikkomon luoja, House Gamesien hostess sekä Punaisen ja Mustan hevosen ohjastaja.

Näille projekteille yhteistä on taiteilijavetoisuus ja voittoa tavoittelematon periaate. Sama ideologinen epäitsekkyys on myös usein lähtökohtana Ruthin omassa tuotannossa. Maapallon hyvinvointi niin ihmiskunnan kuin eläin- ja kasvikunnan näkökulmasta on usein ollut hänen teostensa aiheena.

Keski-Suomen museon näyttelyssä Anna Ruth käsittelee muukalaisuutta vieraslajisena uhkana. Vaikka rinnastus maahanmuuttajan ja alkuperäiseen lajistoon kuulumattoman uudistulokkaan välillä tuntuu turhan ronskilta, voi siinä piillä myös totta ainakin muutoksen ja erilaisuuden pelon verran.

Anna Ruth on poiminut esimerkkinsä tienvarsien kukoistavasta lupiinista. Vaikka kukkaloisto onkin komeaa katsoa, se samalla tarkoittaa perinteisten lajien jäämistä voimakkaamman tulokkaan jalkoihin.

Toisaalta, jos ajattelee nykyistä tieverkostoa, autoistumista ja vaikkapa maanviljelyksen kehityksen vaikutuksia, ei voi välttyä kysymästä, kumpi on suurempi uhka perinteisille kasveille, tai miten perinteinen edes määritellään.

Näyttelyn teoksissa lupiini on sekä kohde että medium. Ruth on kuvannut kasvia usein eri menetelmin, mutta myös käyttänyt kasvia itseään teosten materiaalina.

Vaikka lupiini on luonnossa vahva värillisesti, se on tuotu esille valtaosin joko mustavalkoisena tai hentoina väreinä.

Sama herkkä hentous niin värillisesti kuin tilallisesti toistuu Anna Ruthin kollektiivisesti tuottamassa installaatiossa Jakarandapuu, jossa 760 pientä sinipunaisen sävyistä virkattua kukkaa leijuu ilmassa piirretyn runko- ja oksarakenteen edessä.

Jakaranda on eteläafrikkalainen vastine lupiinille. Sen olemassaolo on samalla lailla muukalaistettu ja kyseenalaistettu kuin lupiinin olemassaolo Suomessa, vaikka puu itse on ollut läsnä Etelä-Afrikassa jo neljän–viiden ihmissukupolven ajan.

Lupiinin, jakarandan ja jokaisen maahanmuuttajan puolesta täytyy toivoa, että käsitykset muukalaisuudesta, muutoksesta ja kehityksestä kampeutuvat pelosta poispäin. Pelosta ei voi syntyä tulevaisuutta mutta vahingosta voi.