Ooppera-arvio: Jyväskylän Suomalaisen Musiikkikampuksen The Old Maid and the Thief on toimivaa näyttämöhuumoria

Suomalainen Musiikkikampus

The Old Maid and the Thief

Ensi-ilta Hannikaissalissa 16. 2. 2019

Hannikaissalin soinnissa on hyvä huutaa, ja sitä The Old Maid and the Thief -pienoisoopperan kaksi vanhaapiikaa ja palvelijatar totisesti tekevät koko rahan edestä. Hupaisien väärinkäsitysten näytelmä käynnistyy kun kulkurimies Bob saapuu neiti Toddin ja tämän palvelijatar Laetician ovelle kysyäkseen yösijaa. Komeasta ja hyvä-äänisestä kulkijasta hurmaantuneet neidit eivät tahdo laskea matkalaista luotaan vielä sen jälkeenkään kun käy aiheelliseksi epäillä tämän olevan vastikään vankilasta karannut murhamies. ”On parempi tulla miehen murhaamaksi kuin elää kokonaan ilman,” tuumii elämälleen katkera vanhapiika Todd, ja alkaa tehdä vaivihkaa pieniä rikoksia rahoittaakseen makean elämän ihastukselleen.

Kukaan ei todennäköisesti ylläty, kun paljastan, ettei Bob ollut etsitty murhaaja – tarinan alkuperäisen roiston selviäminen lopussa oli eräs mieltä nyrjäyttävimpiä todistamiani näyttämöhetkiä – vaan pelkkä viaton kulkija, joka joutuu muiden ihmisten toimien ansiosta lopulta perin tukalaan tilanteeseen.

Oopperaa esitetään kahdella miehityksellä. Ensi-illassa Sami Tabell teki mainion oopperadebyytin kulkurina, jonka välinpitämättömyys naisten lähestymisyrityksiä kohtaan oli hienoeleisen viihdyttävää. Tabellin suuressa ja lämpimässä äänessä on myös väkevää potentiaalia, ja tätä kuulisi mielellään suuremmassakin roolissa.

Karanneen murhaajan sijaan tarinan todellisessa ytimessä on kasa elämäänsä pettyneitä ihmisiä jotka eivät pidä sen enempää itsestään kuin toisistaan. Vanhojen ystävysten, neitien Todd (ensi-iltamiehityksessä Niina Pinni) ja Pinkerton (Mari Ahonen) kesken ei välity lämpöä, vaan alituista piikittelyä ja enemmän tottumukseen kuin aitoon kiintymykseen perustuvaa hengailua. Palvelijatar Laeticia (Miia Saari) hyljeksii työtään, välttelee emäntäänsä ja elättelee toivoa paremmasta elämästä.

Tarinan katkerista lähtökohdista saadaan kuitenkin rakennettua toimivaa näyttämöhuumoria koko tunnin matkalle. Englanninkielistä librettoa oli ajoittain haastavaa seurata, mitä paikkasi ohjaaja Kirsi Sulosen tiivistettyyn käännökseen perustuva käsiohjelma.

Nuorissa tekijöissä, tanssijoita myöten, oli voimaa ja tekemisen täsmällisyyttä. Laetician roolin laulaneen Saaren sopraanossa oli notkeutta, ulottuvuutta ja volyymiä, ja näyttelijäntyössä vahvaa läsnäoloa sekä osastaan nauttivan ihmisen paloa.

Täyden orkesterin taakkaa kantaneen Eliisa Sunin pianonsoitto on aina yhtä eläväistä ja innoittavaa kuunneltavaa. On ihastuttavaa, kuinka suuren osan orkesterin värisävyistä saa osaava tulkitsija maalattua pelkillä mustilla ja valkoisilla koskettimilla.

Gian Carlo Menotti: The Old Maid and the Thief. Ohjaus: Kirsi Sulonen, koreografia, Elina Wuethrich, musiikin johto ja säestys, Eliisa Suni.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .