Ooppera-arvio: Tarjolla romanttinen Marski

Rankkasade keskeytti Ilmajoella pidetyn ensi-illan, mutta esiintyjät tekivät työvoiton vaikeissa olosuhteissa.

Ilmajoen musiikkijuhlat

Mannerheim-ooppera

Ensi-ilta Ilmajoella 9.6.

Ilmajoen musiikkijuhlien Mannerheim-oopperan työryhmä on tehnyt ilmeisesti tietoisen valinnan siinä, että Carl Gustav Mannerheimista luodun oopperan libretto rakentuu perhetapahtumien kautta ja keskeisiä poliittisia tapahtumia sivuutetaan. Esimerkiksi sisällissodan vaiheista ja sotien välisestä ajasta olisi saatu paljon vahvaa, verevää sisältöä.

Mannerheim on ennen kaikkea ollut erittäin poliittinen henkilö, eikä karttanut äärimmäisiäkään keinoja tavoitteittensa saavuttamiseksi.

Toki kaikki, mitä Marski noina aikoina teki, ei ollut nykypäivän oikeuskäsityksen valossa aivan mairittelevaa.

Ilmajoen oopperassa Mannerheim on romanttinen, sankarillinen hahmo. Waltteri Torikka istuu rooliinsa hienosti kuin hänet olisi siihen luotu. Sekä nuoren että iäkkään Mannerheimin hahmossa työskentely on Torikalta varsin hallittua, ja kun Ilmajoella ulkotilassa toimitaan äänentoiston turvin, ei Torikan äänessäkään ole väsymisen merkkejä – sen isommin kuin muillakaan solisteilla, jotka tekivät hatunnoston arvoisen suorituksen surkeissa esiintymisolosuhteissa.

Sade nimittäin valtasi lavan ensimmäisen näytöksen loppupuolella, keskeyttäen Tuomas Parkkisen ohjaaman esityksen. Koska esiintyjille ei ole rakennettu sateen varalle pientäkään suojaa, vietiin teos loppuun enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä. Selkeä liukastumisvaara lavalla vaikeutti varmasti jo laulusuorituksiakin, sillä laulaja tarvitsee tuen.

Vaasan kaupunginorkesteri soitti alun pienen kangertelun jälkeen varsin mallikkaasti sen perusteella, mitä kaiuttimien kautta pystyy asiasta kuulemaan. Elävän orkesterin voisi pitää myös yleisölle nähtävissä ja akustisestikin kuultavissa, vaikka äänentoistoa käytetäänkin.

Äänentoiston käyttö syö väkisinkin myös oopperalaulajien äänestä sävyjä, mutta Ilmajoella oli onnistuttu hämmästyttävän hyvin, ja sointi oli kautta linjan melko luonnollista.

Johanna Rusanen-Kartano Ida Lankisena, fiktiivisenä taloudenhoitajahahmona, on varsin verevä ”äiti” ja ystävä äreälle marsalkalle. Rusanen-Kartanon ääni toimi kuten nykyisellään aina eli erittäin hyvin.

Muissa rooleissa esiin nousivat erityisesti nuori Markus Suihkonen lämpimällä linjakkaalla bassollaan, Essi Luttinen vahvalla suorituksellaan oopperan alussa Mannerheimin äitinä, muhkeaääninen Niklas Spångberg kuolemaa symboloivalla hahmollaan sekä Petri Bäckström, joka sukeltaa sujuvasti kaikkiin viiteen rooliinsa luoden jokaiselle omanlaisensa karaktäärin.

Eikä tietenkään sovi unohtaa illan kauneimpiin ja herkimpiin laulusuorituksiin yltänyttä Annicka Mannerheimin roolin tehnyttä Annami Hylkilää.

Oopperan hienoimmat musiikilliset tuokiot sijoittuvat ensimmäisen näytöksen loppuun Mannerheimin erokohtaukseen ja vallankumouskuvaelmaan, sekä toisen näytöksen alkupuolen miesten sotaan lähettäminen -kohtaukseen. Valitettavasti Tuomas Kantelisen musiikki ei muuten jaksa kantaa koko teosta.

Kun sekä Laila Hirvisaaren ja Eve Hietamiehen kirjoittama libretto että musiikki ovat monin paikoin melko kepeän romanttisia, ja teos rakentuu pitkälti irrallisista kuvaelmista ilman musiikillista tai näyttämöllistä linkitystä, tulee teoksesta hivenen kesäteatterimainen olo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.