Osmo Pekonen – Salaperäinen Venus

Runsain värikuvin ja laajoin ensyklopedistisin tiedoin varustettu teos Salaperäinen Venus kartoittaa Venus-planeetan ja -mytologian kulttuurihistoriaa sekä persoonallisin että tieteenhistoriallisin motiivein ja esimerkein.

Dosentti Osmo Pekosen kirjan painopiste on enemmän astronomian, tähtitieteen, historiassa kuin mytologiassa tai eroottisessa taidehistoriassa. Eros onkin pidättyväisyyden piirissä, visio enemmän matemaattinen kuin aistimellinen – ja runous lopulta alisteinen faktoille, tosiasioille.

Teologisia ja kansatieteellisiä motiivejakin Pekosen kirjassa sivutaan osana rajua 1600-luvulta alkanutta maailmankuvan muutosta.

”Ihminen on yksilönä vain hiekanjyvänen, vain atomi universumin syleilyssä, mutta älynsä ja rohkeutensa ansiosta hän voi oppia tuntemaan sen ihmeet.” Näin kirjoitti vuonna 1769 ranskalainen pappismies, tutkimusmatkailija ja tähtitieteilijä Jean Baptiste Cahappe D`Auteroche, yksi Pekosen kirjan monista sankareista.

Inkvisition pitkä varjo, Jesuiittalaitoksen merkitys, astronomian ja teologian taistelu, köydenveto tieteen ja uskon välillä, olisi voinut saada Pekosen kirjassa enemmänkin painoarvoa – sillä siitä, eräänlaisesta rajusta maailmankuvien kolarista ja konfliktista, oli lopulta kysymys.

Osmo Pekosen kirja on eräänlainen seikkailu ja tutkimusretki Venus-planeetan tutkimukseen. Läpäisevänä aiheena on Venuksen transitio, toisin sanoen Maasta katsoen, kun Venus kohtaa Auringon. IImiö on harvinainen ja Pekonen on itse ollut todistamassa sitä kaksi kertaa.

Pekosen vilpittömässä uteliaisuudessa on joskus jotakin vastustamatonta poikien seikkailukirjojen henkeä! Aina ei se, joka tietoa lisää, tuskaa lisää, vaan tieto voi olla myös seikkailu, myös lukijan kannalta. Tällaisiin näköaloihin Pekosen tutkimusretki haastaa.