Ottolapsi

Ottolapsi
Onpa mukava nähdä järkevä kauhuelokuva. Järjen lisäksi Ottolapsessa (Orphan) on mukana myös se kaikkein tärkein: pelon tunnelma. Ottolapsi on Ennustuksen ja Rosemaryn painajaisen suora jälkeläinen.

Katen ( Vera Farmiga) ja Johnin ( Peter Sarsgaard) lapsi menehtyy ennen synnytystä. Elämä tuntuu nyt lohduttomalta. Joten Kate ja John päättävät adoptoida lapsen. Orpokodista löytyy 9-vuotias venäläissyntyinen Esther (rooliin täydellinen Isabelle Fuhrman). Hän vaikuttaa suorastaan suloiselta enkeliltä.

Esther muuttaa uuteen kotiin. Koska tämä on kauhuelokuva, varmasti arvasitte, että Esther ei ole vain hieman erikoinen suloinen tyttölapsi. Uudessa kodissa alkaa tapahtua outoja ja hengenvaarallisia asioita. Kate alkaa epäillä ensimmäisenä, että ottolapsessa on jotain hämärää.

Ottolapsen juonellinen lähtökohta ei ole erityisen omaperäinen, mutta elokuva tietää sen itsekin. Kliseisen alun jälkeen se ryhtyy leikittelemään katsojien odotuksilla. Ottolapsi luottaa katsojansa kuvanlukutaitoon ja siihen, että tämä tuntee kauhuelokuvan perinteet. Screamin kaltaiseen pikkunäppäryyteen ei kuitenkaan koska mennä.

Postmodernin ja kliseisen raja on joskus häilyvä, varsinkin dialogissa. Silloinkin Ottolapsi viihdyttää. Kauhu syntyy ensisijaisista tilanteista, mutta myös verta roiskutellaan. Veri on kuitenkin tässä vain mauste, ei itse ateria.

Olin jo antamassa elokuvalle neljä tähteä, kunnes viimeinen vartti pudotti yhden pois. Kaiken edellä nähdyn jälkeen katsojalla oli lupa odottaa jotain huomattavasti omaperäisempää. On harmittavaa, että elokuva, joka luottaa katsojan älykkyyteen, yht'äkkiä menettää tuon luottamuksen.

Ohjaus: Jaume Collet-Serra. Rooleissa: Vera Farmiga, Peter Sarsgaard, Isabelle Fuhrman. Ikäraja: K15. Tyylilaji: kauhu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.