PEKKA MANNINEN - Peili

PEKKA MANNINEN

Peili

WSOY 2011, 141 s.
Pekka Mannisen esikoisteos Kiimakangas (2010) otettiin innostuneesti vastaan. Nyt, Mannisen toisessa teoksessa Suomen historian käännekohdat ja niiden satiirinen tarkastelu ovat vaihtuneet trillerikokeiluun.

Peilin päänäyttämö on majakkasaari Kokkolan edustalla. Vastentahtoisesti abortin tehnyt Mirjam on linnoittautunut sinne hoitamaan lampaita. Eristyneisyydestä huolimatta hän ei saa olla rauhassa.

Painajaismaiset, selittämättömät tapahtumat seuraavat toisiaan. Mirjam löytää lemmikkilampaansa tapettuna. Abortin aiheuttama syyllisyys nousee uudelleen esille, kun rantaan ajautuu pienokaisen ruumis. Stephen Kingin tapaan Manninen näyttää makaaberilla tavalla, miten pitkälle ihminen on valmis menemään kohdatessaan kuoleman mysteerin.

Peili on hakenut mottonsa Edgar Allan Poen hyytävästä Korppi-runosta. Manninen kehittelee korppimotiivia teoksen symbolitasolla kaikkein monipuolisimmin: se on turman lintu ja kolkkojen enteiden tuoja, mutta se on myös Raamatun lintu ja ihmisen ystävä.

Teos nappaa aineksensa ja keinonsa monelta suunnalta: siinä on kristillisen problematiikan ratkomista, pinnallisten ihmissuhteiden kritiikkiä, raakaa väkivaltaa ja hillittömien orgioiden kuvauksia. Vauvan ja eläinten kauhealla kohtalolla Manninen suorastaan mässäilee.

Laulusitaatit eivät syvenny merkityksellisiksi viitteiksi, ja lopputulos on muutenkin yksitasoinen. Henkilöhahmot jäävät paperinukeiksi, dialogi on puisevaa, ja kerrontaosuuksia vaivaa tuskastuttava selittäminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.