PYÖVELIN LAULU (THE EXECUTIONER'S SONG) 1982.

DVD

PYÖVELIN LAULU (THE EXECUTIONER'S SONG) 1982.

Ohjaus Lawrence Schiller, Kuvaus Freddie Francis. Näyttelijät Tommy Lee Jones, Christine Lahti, Rosanna Arquette

Panvision 2011.

Tuhatsivuisessa dokumenttiromaanissa Pyövelin laulu (suom. 1985) Norman Mailer kuvaa yksityiskohtaisesti tappaja Gary Gilmoren rikkinäistä ja impulsiivista elämänkohtaloa. Tähystyspisteessä on Gilmoren päätyminen kylmäveriseksi tappajaksi ja samalla hänen kasvava kuolemankaipuunsa. Lopulta Gilmore vaatii vankilassa itse omaa teloittamistaan.

Tapahtumaketju Gilmoren luonteen ja kohtalon suhteen on looginen, vaikkakin toisaalta Gilmoren veritekojen kannalta täysin mieletön ja irrationaalinen. Mailerin lavea, raporttimainen kerronta ei ulotu niin syvälle kohtalotietoisuuteen kuin tämän genren klassikko, Truman Capoten Kylmäverisesti-kirja (1965), josta Richard Brooks sovitti muutamia vahva-atmosfäärisen mustavalkoelokuvan.

Lawrence Schillerin ohjaamassa ja Mailerin itsensä käsikirjoittamassa Pyövelin laulu -elokuvassa tuodaan vahvasti esille Gilmoren sopeutumattomuus siviilielämään ja sen pelisääntöihin. Tommy Lee Jones on oikea valinta elokuvan päärooliin, koska Jonesin reaktioiden kautta tarkentuu Gilmoren kärsimättömyys ja kasvava impulsiivisuus.

Kuvaaja Freddie Francisin, joka on ollut muuten vanha Sodankylä-festarien vieras, kuvasommitelmat ovat miljöön ja henkilöiden suhteen ovat hyvin vaikuttavia. Kuvaajan rooli on tässä elokuvassa tavanomaista merkittävämpi.

Puutteistaan huolimatta Schillerin ohjaus ei ole vailla särmää ja mielenkiintoa, vaikka elokuvan kokonaismuodon tasolla se monien kohtausten suhteen jääkin puolitiehen. Rosanna Arquette on hyvässä vedossa yksinhuoltajana ja valkoisen proletariaatin edustajana. Gilmoren ja yksinhuoltajan suhde jos mikä on "hullua rakkautta", kunnes kuolema meidät erottaa-pohjalta.

Gary Gilmore kirjoitti kuolemaantuomittuna vaikuttavia kirjeitä morsiamelleen. Tästä elokuvassa on vain lyhyitä otteita. Mailerin dokumenttiromaanin ja elokuvasovituksen välillä onkin Gilmoren persoonan moniulotteisuuden suhteen pientä ristiriitaa.

Schillerin elokuvassa kuvataan tappamisen arkipäiväisyyttä dramatisoimatta sitä. Mailerin kirjassa puolestaan tuodaan esille Gilmoren myös potentiaalinen lahjakkuus, hänen kykynsä mieltää fatalistinen tilanteensa jopa filosofisesti.

Psykopaatti haluaa teoilleen julkisuutta. Narsistiset harhat ovat tuttuja monille psykopaateille ja terroristeille.

HANNU WAARALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.