Paavo Castrén – Pakinoita antiikin Roomasta. Horatiuksen satiirit.

Nuori poika on koulumatkalla. Katu on ruuhkainen, täynnä ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, mutta poika erottuu hienoine asusteineen massasta. Hän näyttää yhtä jalosyntyiseltä kuin hänen koulutoverinsa. Hänen vierellään kulkee varttunut mies, joka huolehtii pojasta ja kantaa tämän koulutarvikkeita. Ohikulkijat luulevat häntä orjaksi, ylhäissukujen nuorilla kun on aina orja saattajana.

Mies on kuitenkin pojan isä. Tämä vapautettu orja on huutokauppameklarin työssään vaurastunut huomattavasti. Hyvin hän on myös poikansa kasvatuksessa onnistunut. Koululainen on nimeltään Quintus Horatius Flaccus; varttuneena hänestä on tuleva kaikkein maineikkain roomalaisista oodi- ja satiirirunoilijoista.

Dante kutsuu häntä Jumalaisessa näytelmässään pilkkakirveeksi, joka jää suuruudessa vain Homeroksesta ja Vergiliuksesta jälkeen. Hänen Runousopistaan muistetaan laajasti sanonta ”omne tulit punctum, qui miscuit utile dulci” eli ”kaikkien suosion saa se, joka yhdistää huvin ja hyödyn”.

Horatius julkaisi elämänsä aikana kaksi satiirikirjaa. Nyt ne on julkaistu Paavo Castrénin erinomaisina suomennoksina teoksessa Pakinoita antiikin Roomasta.

Kertomus koulumatkasta on peräisin ensimmäisen kirjan kuudennesta satiirista. Se kelpaa esimerkiksi koko kirjan luonteesta: pakinat sisältävät tarkkoja, usein arkiseen elämään liittyviä havaintoja, joihin liittyviä olettamuksia ja tulkintoja runoilija kepeään ja piikikkääseen tyyliinsä analysoi.

Omasta syntyperästään ja kasvatuksestaan puhuessaan Horatius sohii ylhäisön omahyväistä itsekäsitystä. Hän voi itse nukkua pitkään, vaellella toreilla ja käydä sirkuksessa, lähteä yksikseen muuliajelulle, pelata palloa jos siltä tuntuu. ”Tällaista on sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat vapaita kurjasta ja vaivalloisesta kunnianhimosta”, Horatius kirjoittaa.

Kutakin kirjan kahdeksastatoista pakinasta seuraa Castrénin kirjoittama selitysosio.

Selviö on, että klassikkosuomennos on suuri kulttuurityö. Castrénin kommentaarit taas ovat niin valaisevia, tyylikkäitä ja kiinnostavia, että pienin muutoksin ne olisi voinut julkaista itsenäisestikin.

Pakinoita antiikin Roomasta on erinomainen, arvokas ja ulkonaisestikin miellyttävä teos. Voi siis aiheellisesti todeta, että Castrén on onnistunut erinomaisesti yhdistämään huvin ja hyödyn.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.