Paavo Kettunen: Auttava kohtaaminen I. Sielunhoidon perusteet ja teologia. (Kirjapaja 2013. 280 s.)

Suomalaisen sielunhoidon asiantuntija, Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen on kirjoittanut oppikirjan Auttava kohtaaminen I, joka esittelee sielunhoidon perusteet ja teologian. Kettusen teos on erinomainen oppikirja kirkon virkaan opiskeleville, uusia näkökulmia avaava päivitys kirkon työntekijöille ja kiinnostava yleisesitys kaikille sielunhoidon teologiasta kiinnostuneille.

Sisältö on painavaa ja perusteltua. Kettunen avaa ja määrittelee ammattisanastoa taitavasti ja ymmärrettävästi. Esimerkiksi kristillisen ihmiskäsityksen esittely sielunhoidon näkökulmasta on tiivis tietopaketti, johon tutustuminen auttaa ymmärtämään sielunhoidon kirkollista ja teologista viitekehystä.

Kirkko on vuosikymmenien ajan kouluttanut sielunhoidon ammattilaisia sairaaloihin ja perheneuvontaan, ja näiden työ on saavuttanut laajan arvostuksen yhteiskunnassa. Sen lisäksi sielunhoidon koulutusta ovat saaneet paikalliseurakunnissa toimivat papit, diakonia- ja nuorisotyöntekijät.

Kiinnostavin seurakuntatyön näkökulmasta on kirjan kolmas luku, jossa Kettunen pohtii kysymystä sielunhoidollisesta seurakunnasta. Keskuksessa on jumalanpalveluksen avara ilmapiiri, jossa ihmisten keskinäinen kohtaaminen on aitoa, myös uusia tulijoita huomioon ottavaa. Omien elämänkysymystensä kanssa kamppailevalle ihmiselle jää tuntu, että täällä voin tulla kuulluksi.

Myös kirkon pyhät toimitukset, kaste, vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat sielunhoitoa mitä suurimmassa määrin.

Tärkeä on myös Kettusen havainto, että seurakuntapappien käymien sielunhoitokeskustelujen määrä on laskenut merkittävästi 2000-luvulla. Sen sijaan diakoniatyöntekijöiden käymät keskustelut ovat lisääntyneet.

Havainnot perustuvat kirkon nelivuotiskertomusten tilastoihin. Kettunen pitää kehitystä pappien osalta huolestuttavana siitäkin syystä, että kirkkojärjestys määrittelee sielunhoidon erityisesti papiston tehtäväksi.

Kun sielunhoito vähenee, kirkko ei vastaa ihmisten henkiseen pahoinvointiin, joka on 2000-luvulla lisääntynyt. Vaarana on myös papiston etääntyminen ihmisten arkitodellisuudesta.

Siksi Kettunen haastaa kirkkoa pohtimaan tilannetta ja vastaamaan siihen sekä toiminnallisilla muutoksilla että vahvistamalla koulutusta, joka kytkeytyy seurakunnan elämään ja ihmisen todellisuuteen. Tähän haasteeseen on helppo yhtyä.

Onkin keskusteltava, miten seurakunnissa osattaisiin monitouhuisuuden ja kiireen sijasta pysähtyä kuuntelemaan, viipymään ja vain olemaan ihmisten kanssa. Tähän keskusteluun ja muutokseen Kettusen kirja antaa sytykkeitä ja uutta tietoa.

vKirjoittaja on Kuopion Puijon seurakunnan kirkkoherra ja lääninrovasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.