Paleface: Luova tuho (Exogenic Music Group)

Palefacen hartioille sopivat monenlaiset manttelit. Välillä mies marssii Adidakset ravassa maan protestijoukkojen etulinjassa, välillä taas koteloituu turvavyöhykkeelleen sisäsiistimpien tai -syntyisempien teemojen pariin.

Yhteisenä nimittäjänä erottuu kuitenkin tietty asennetason setäily, jonka räppäri hoitaa nyt entistä rehellisemmin henkseleitään paukutellen.

Setäily toimiikin loistavasti tietyissä konteksteissa, kuten tuoreen albumin kritiikinkatkuisemmat raidat osoittavat. Niiden terävät tilannekuvaukset ja kiivas prässäys muodostavat hiphopin avulla riippusiltoja supisuomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja globaalin talousdystopian välille.

Sen sijaan perhekuvioiden ruotimisessa tai musiikkikulttuurillisessa kolonialismissa ei ole tarjolla samaa väkevyyttä, mistä johtuen albumi kärsii hiukan epäsymmetrisyydestä.

Musiikillisesti Luova tuho ei tee poikkeusta räppärin aiempaan diskografiaan. Siispä Abdissa Assefan tuottama musiikki näyttäytyy nytkin lähinnä Palefacen lyyristen vallankumouslippujen tankona.

Hajonnasta huolimatta Daddy Pales on parhaimmillaan täydellinen tekijä tontillaan ja tuorein tuotos kelpo muistutus siitä, että vapaudestakin on joskus ihan perusteltua valittaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.