Pamela Druckerman – Kuinka kasvattaa bébé? Vanhemmuus Pariisin malliin.

Suom. Terhi Vartia. Siltala 2012. 334 s.

Kun amerikkalainen toimittaja Pamela Druckerman muuttaa Pariisiin, hän alkaa ihmetellä, miksi lapset siellä käyttäytyvät niin paljon paremmin kuin Yhdysvalloissa. Ihmettelystä syntyy kirja, jossa valotetaan koko ranskalaisen lastenkasvatusfilosofian olevan hyvin erilainen kuin amerikkalaisen: Ranskassa lapsi ei ole kuningas.

Amerikkalaisittain teos on ollut kohahduttava. Vaikka niin suomalainen kulttuuri kuin kasvatustapa ovat toistaiseksi paljon lähempänä ranskalaista kuin amerikkalaista, on suhtautuminen lapsiin Suomessakin alkanut viime vuosina saada yhä amerikkalaisempia piirteitä.

On nimenomaan amerikkalaista kehittää lastaan koko ajan kaikin tavoin ja mullistaa koko elämä ”lapsentahtiseksi”. Niin ikään paine kokoaikaiseen virikkeiden tarjoamiseen, välipaloilla tyynnyttämiseen, aikaiseen harrastustoiminnan aloittamiseen ja ylipäätänsä kaiken brändäämiseen tietyn suuntauksen noudattamiseksi, on hyvin amerikkalaista.

Ranskalaiset sen sijaan ajattelevat, että on lapsen tehtävä sopeutua vanhempiensa elämään, ei päinvastoin. He uskovat, että luovuus ja mielenrauha syntyvät turhautumisesta. Lasta ei tule kiirehtiä kehitysvaiheesta toiseen eikä asioita tarvitse koko ajan opettaa, lapsen on parempi itse herätä asioihin.

Ranskalainen yhteiskunta myös mahdollistaa vanhempien oman elämän jatkumisen lastensaamisen jälkeenkin – aivan kuten suomalainenkin. Yhdysvalloissa lasten saaminen usein tarkoittaa äidin kotiin jäämistä, päiväkoteja kun ei juuri ole ja lastenhoitajat ovat niin kalliita.

Kirja on kauttaaltaan kiinnostavaa luettavaa. Ranskalaisten suhtautuminen esimerkiksi yöimetyksiin, neljän aterian rytmiin ja lapsen mahdollisimman varhaiseen itsenäistymiseen ovat suomalaislukijallekin uusia, ajatuksia herättäviä asioita.

Kirja on myös hauska, itseironinen ja hyvin kirjoitettu. Se ei ole niinkään kasvatusopas vaan enemmänkin popularistinen, yhteen näkökulmaan rajattu kulttuurien vertailu. Druckerman käyttää itseään ja omia havaintojaan esimerkkeinä, joille hakee tukea asiantuntijoilta ja kanssaihmisiltä. Kirja ei erityisesti kehota noudattamaan vain ranskalaistapaa, se pyrkii ennemminkin tarjoamaan vaihtoehdon.

Vaikka kirja amerikkalaislukijalle on epäilemättä ravistelevampi, on kirja antoisa myös suomalaisvanhemmille. Paitsi että se on viihdyttävä, se ennen kaikkea muistuttaa sitä, että ei ole olemassa vain oikeaa ja väärää tapaa. On monia erilaisia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.