Patrik Kleemola Perchitarrasola – Finnish and Italian music for guitar

Rohkea nuori kitaristi Patrik Kleemola on saanut lukuisat säveltäjät omistamaan kitarateoksia itselleen. Jos teos päätyy vastikään tuutista pullahtaneen tasoiseen kokonaisuuteen, niin mikäpä on omistaessa, säveltäjä voi olla yhteistyöhön pelkästään tyytyväinen.

Suomalaista ja italialaista kitaratuotantoa sisältävän levyn vanhinkin viipale on perin tuore haaste, Markku Klamin Cinque miniature vuodelta 2006.

Levyn aloittava Kai Niemisen Riflessioni sul name Amedeo Modigliani (2011) on puolestaan levyn tuoreinta laitaa. Nieminen tuntee soittimensa, sen kuulee.

Mistään kynttiläillallisten viihteestä ei todella ole kyse, vaikka hiljaisuutta ympärillään suosivassa musiikissa pysytellään. Kuulijalta vaaditaan kuulolle asettautumista, kuten esimerkiksi Francesco Maggion teoksessa, mutta se palkitsee.

Erittäin tyylikkäästi toteutetun levyvihkon mukaan Mauro Porron FlankY (2010) heittää genrerajat romukoppaan. Yli mennään, mutta aika sovinnaisesti, Kleemolan tulkinta sen sijaan sisältää oikean suuntaista asennetta.

Nimiteos, Ada Gentilen säveltämä Perchitarrasola (2009) on valittu oivasti päätökseksi. Sen lopussa jokin lähtee lentoon.