Paula Hahtola - Salpalinja

Paula Hahtola
Salpalinja
Atena 2009, 185 s.
Salpalinja on eläkkeellä olevan lääkäri Paula Hahtolan esikoisromaani. Teos voitti Atenan ja Parnasson Suuren proosakilpailun.

Kansitekstin mukaan Hahtolan kirja saa voimansa toistosta. Toistoa tarinassa piisaakin. Kirjan alkupuolella kolme henkilöä kertoo vuorollaan yhden kesäisen viikon tapahtumista vuonna 1951. Kaksitoistavuotias Inge kertoo, kuinka hän ja äiti matkustivat ukin luokse. Inge saa äidiltä liian ison uimapuvun ja kuulee vahingossa, että ei ollut toivottu lapsi.

Ukki kertoo, kuinka vieraaksi jäänyt tytär tuli keski-iässä vaatimaan juridista paperia isyydestä ja perintöoikeutta ukin jäämistöön. Ukki ei ole varma, onko Helmi hänen tyttärensä, mutta Ingestä vanhus pitää. Helmi kertoo, että ei voisi vähempää välittää vanhuksesta, mutta kunniallisen taustan hän itse ansaitsee. Helmi ei oikein perusta Ingestäkään. Rimaa hipoen tytär menettelee, vaikka ei ole nätti.

Kirjan toinen osa on omistettu Ingelle 1990-luvulla. Inge käy terapiassa, koska hänelle tuntuu sattuvan kaikenlaisia vahinkoja.

Salpalinja on lakoninen ja apea. Hahtolan virke on lyhyt kuin keskeltä poikki. Helmi oli isätön, Inge ei ollut toivottu ja Ingekin sai tyttären, jota lapsen isä ei halunnut. Ei-toivottujen ketjussa alkaa olla farssin aineksia, mutta Salpalinja säilyttää hiljaisen ankean linjansa loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.