Pekka Jaatinen – Torpedo

Pekka Jaatisen Torpedo on nyrkkeilyromaani. Jaatinen on nyrkkeillyt itsekin ja käsitellyt aihetta jo esikoisromaanissaan Tilkkutäkkiplanetaario (2000). Hän on kirjoittanut Amin Asikaisen elämäkerran.

Torpedon päähenkilön José Martinin äiti on suomalainen ja isä nicaragualainen. Vanhempien liiton hajottua äiti asettuu Rovaniemelle ja José matkustaa sandinisti-isän kotimaahan. Ajallisesti kiinnitytään yksittäisiin hetkiin 1970-luvun lopulta 2010-luvun alkuun.

José innostuu jo lapsena nyrkkeilystä. Alusta asti hän motivoi mieltään kuin raivo härkä -vireeseen muistelemalla, kuinka sai Suomessa rökitystä toisilta lapsilta muita tummemman ihonvärin takia. Kiusaamisen kostaminen on yksi teema, jota kirjassa kuljetetaan.

Pojasta kehittyy teknisesti taitava ottelija, hän on luonnonlahjakkuus. Jaatinen herkuttelee monilla harjoitusten ja kilpailujen yksityiskohtaisilla kuvauksilla, joissa hän käyttää vielä tiukemmin lajin kieltä kuin italialainen Davide Enia äskettäin suomennetussa nyrkkeilyromaanissaan Maan päällä.

Torpedon loppuun onkin koottu monisivuinen nyrkkeilysanasto. Sanastosta selviää, että ”torpedo” on parempi iskijä kuin antaa ymmärtää ennen ottelua. Torpedon todellinen taso tulee yllätyksenä matsin toiselle osapuolelle. Torpedoa käytetään, kun halutaan vaikuttaa negatiivisesti jonkun muun nyrkkeilijän uraan. Toinen yleensä häviää ottelun.

Taitava torpedo voi tehdä pahaa jälkeä ja käyttää sääntöjenvastaisia keinoja ilman, että tuomari huomaa.

Kun ventovieras manageri ehdottaa hyviä palkkioita kovista otteista, José lähtee mukaan. Hänelle maksetaan nenän murtamisesta, käsivarren katkaisusta ja vastustajan kurkun rakenteiden rikkomisesta, kuolemanvaaran aiheuttamisesta.

José kiertelee maailmalla rusikoimassa vastustajia. Hän ei pidä meteliä itsestään, vaan ilmestyy otteluihin tekaistuilla papereilla, peitenimien suojissa.

Tässä vaiheessa juoneen astelee neuroottinen yksityisetsivä, joka yrittää mielensolmuistaan huolimatta keskittyä nyrkkeilyn varjopuoliin. Candelario pääsee torpedoilmiön jäljille.

Tarinassa on petollisuutta kuin sipulissa kerroksia. Kun José vihdoin päättää ryhtyä jatkamaan uraa omalla nimellään, menneisyys varjostaa ja ikään kuin kostaa. Kiusaamisen kostamisesta vauhtia hakenut saa itse kovaa kyytiä, kostonkierteen laki toimii.

Romaanina Torpedo on yksiulotteinen ja kapea. Kokonaisuus asettuu kuitenkin tyylikkäästi kehyskertomukseen, jossa José on aivotutkimuksissa Rovaniemellä vuonna 2012.

Kirja alkaa, kun mies työnnetään magneettikuvauskoneeseen, ja loppuu kun lääkäri tulkitsee kuvia Josélle. Psykiatri yltyy pitämään puheen aidosti vahvan ihmisen identiteetistä. Tämä on onnistunut loppunousu tarinalle, jossa on seurattu identiteetin piilottelua ja fyysisen voiman väärinkäyttöä.