Pekka Tarkka - Joel Lehtonen I. Vuodet 1881-1917.

PEKKA TARKKA Joel Lehtonen I. Vuodet 1881-1917.

Otava 2009 431 s. Kirjailija Joel Lehtosen (1881-1934) tie suomalaisen kirjallisuuden Parnassolle oli mutkikas ja ristiriitojen repimä. Joel Lehtonen oli savolaisen loisnaisen hylkäämä lehtolapsi, joka kuin sattuman kaupalla, mutta ennen muuta lahjakkuutensa ansiosta, nousi kirjallisuutemme suunnannäyttäjäksi.

Lehtosen individualistinen kamppailu suomenkielen mestariksi kuuluu kansallisen itsetietoisuutemme suuriin kertomuksiin. Ja vertautuu tässä suhteessa Aleksis Kiven kohtaloon kirjallisena suunnannäyttäjänä ja tyylitaiturina.

Putkinotko-teoksellaan (1919-1920) Lehtonen nosti suomalaisen romaanin eurooppalaiselle tasolle. Putkinotkon rakentamiseen Lehtonen haki virikkeitä kaikkialta kuin James Joyce; maailmankirjallisuuden klassikoista, suomalaisesta mytologiasta rahvaan sananparsiin. Muuten ei Putkinotkon moniäänisyys, ajanelämys ja karnevalismi olisi toteutunut.

Pekka Tarkan pitkään työstämässä Joel Lehtosen elämäkerran ensimmäisessä osassa hahmottuu selkeä kuva poikkeuslahjakkuudesta keskellä nuoren suomalaisen kulttuurin kirjallista taistoa ja yhteiskunnallisen kehityksen muotoutumista.

Pragmaatikko

Kirjassa korostetaan sitä, miten Lehtonen kehitti kirjallisten pyrkimystensä ohessa taloudellista vainuaan, kykyä selviytyä materialistisessa maailmassa. Tämä pragmatismi oli hyödyllinen ulottuvuus Lehtosen kirjallisten tavoitteiden kannalta.

Tarkan elämäkerrassa satiirikko-Lehtonen kasvaa kuin pikkuhiljaa esiin ajan terävänäköisestä havainnoinnista, mutta myös oman luonteensa kohtalosta. Tarkka valottaa ansiokkaasti Lehtosen kirjallisia pyrkimyksiä ja luonteenpiirteitä aikakauden ristiriitaista ajankuvaa vasten. Lehtosen Nietzschen innoittama uusromanttisuus vaihtuu vähitellen Anatole Francen edustamaan satiiriseen huomiokykyyn, kaikkien ideologioiden epäilyyn.

Vastavirran kiiski

Tarkka mitoittaa teoksensa kirjailijakuvan elämän ja tuotannon vuorovaikutuksen yhteyteen, mutta hahmottaa samalla myös kirjailijan pyrkimyksiä teoskohtaisesti, painottaen Lehtosen tekstien tarkkaa lähilukua. Näin syntyy pitkäjännitteinen ja kompakti visio kirjailijasta ja hänen ajastaan.

Lehtonen halusi kirjailijana vapautua aikansa aatteiden sumusta. Siksi hänestä kehittyi satiirikko, joka kyseenalaisti instituutioiden ja aatteiden elämää. Se tuotti todenmakuisen maailmankuvan ja kirjallisen ohjelman, joka ironisoi kaikilla tasoilla karelianismin, isänmaallisen idealismin ja sosialistisen jargonin edustamia valheellisia käsityksiä ihmisluonnosta. Lehtonen korosti kirjailijan riippumattomuutta.

Uusromantiikan aikana 1900-luvun alkupuolella suomalaiset kirjailijat olivat kiinnostuneet Friedrich Nietzschen filosofiasta. Nietzschen uskonnon ja kirkon kritiikki, elämänhurma ja aistillinen ihmiskuva, vetosivat nuoreen Joel Lehtoseen. Mutta onneksi tämä dionyysinen vaihe jäi Lehtosen kohdalla lyhytaikaiseksi. Lehtonen alkoi tehdä korkokuvista karikatyyrejä. Tässä hän löysi oman tiensä kirjailijana.

Kun Pekka Tarkan mainio Joel Lehtosen elämäkerran ensimmäinen osa päättyy, ollaan mestariteoksen, Putkinotko-romaanin kynnyksellä.

Pekka Tarkka Jyväskylän kirjamessujen Lemminkäinen-lavalla tänään klo 12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.