Pekko Käppi – Rammat Jumalat

Rajun ja raskaan musiikin resepti on yleensä ollut laulaa kalmaisia lauluja sähkökitaran säestyksellä. Nykyaikana konventiot ovat kuitenkin tehneet monista yrityksistä tasapaksuja ja särmittömiä. Siksi onkin yllättävää, että jouhikannel ja manailusävyinen laulanta nostattavat hiukset pystyyn paljon vaikuttavammin.

Pekko Käpin kuudes soolojulkaisu Rammat Jumalat sisältää yhdeksän enemmän tai vähemmän lihallisuudesta ja kuolemasta kertovaa kappaletta. Jouhikkomestarin kokonaisvaltainen asiantuntemus perinnemusiikista kuuluu selvästi, muttei anna toteutuksesta mitenkään siistittyä ja siloteltua vaikutelmaa. Äänimaailma on sopivan muhjuinen ja tuntuu kantautuvan aitan ylisiltä.

Läpi albumin kulkeva atavistinen energiavirtaus työntää menneisyyteen, jolloin musiikki puhutteli kuulijansa sielua rituaalien ja hurmoksen kautta. Vaikka kappaleista voi nauttia yksitellen tai keskittymättä niihin täysin, onnistuu musiikki silti päätyttyään jättämään jälkeensä selittämättömän tunnelman vastikään tilasta poistuneen räyhähengen lailla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.