Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis Meus, Mama!

Pekko Käppi & K:H:H:L

Sanguis Meus, Mama!

GAEA Records

Arvio: 4/5

Jouhikkomestari Pekko Käppi liikkuu kiinnostavasti omilla teillään kansanperinteen ja nykymaailman välimaastossa. Käppi on outolintu sekä rockin että kansanmusiikin saralla, sillä hänen musiikkinsa on niitä molempia eikä puhtaasti kumpaakaan.

Sanguis Meus, Mama! on Käpin neljäs levy. Se on helposti omaksuttavaa, tarttuvaa ja äärimmäisen kiehtovaa musiikkia. Soundi on edellislevyjä kevyempi ja popimpi. Modernin elektroniset ja ikivanhat instrumentit sekoittuvat tällä bändin kanssa loihditulla kiekolla iloisen raikkaaksi kokonaisuudeksi. Levyssä on sopivaa kieroutta ja se svengaa kuin hirvi. Kuluneen ilmaisun käyttäminen lienee sallittua, koska levynkin kannessa komeilevat hirven sarvet.

Käpin lauluääni on persoonallisen nasaali, ja se sopii myyttiseen musiikkiin. Käppi mumisee, noituu ja loitsuu. Välillä hän vaihtaa asemaa näyttäen olevansa sittenkin silkka rock-räyhääjä. Jos vertailukohteita haetaan populaarimusiikista, niin nuori Tuomari Nurmio tai Tommi Liimatta viitoittavat tietä.

Upeana elementtinä toimivat myös vanhahtavat sanoitukset. Niistä osa on kansanlyriikkaa, jota Käppi on muokannut musiikkiinsa sopivaksi. Kuolemaan viittaava mytologia saa seurakseen kummallisen asenteellisen riemun: ”En pelkää petoa!”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.