Perttu Saksa: A Kind of You Galleria Ratamossa 27.7. 2014 saakka.

Onko se lapsi vai eläin? Onko se kaunis vai kauhea? Onko se aito vai lavastettu?

Perttu Saksan valokuvissa apinoilla on naamareita ja nukenpäitä. Kuvat perustuvat vanhaan indonesialaiseen tapaan: katuesiintyjät pukivat lemmikkiapinoilleen naamioita ja opettivat niille temppuja. Eläinten silmät näkyvät muovisista aukoista. On vaikea olla näkemättä ihmistä, kun katsoo ihmispäistä eläintä.

Apinat ovat kahleissa. Osa näyttää seisovan rapistuneella esiintymislavalla, osa on valokuvattu mustalla taustalla kuin muotokuvassa ikään. Valo on kauniin kultaista, kun se nostaa eläimet varjoista esiin.

Eläimet on pakotettu, suorastaan kahlittu näihin muotokuviin. Mutta onko muotokuva aina muutenkaan vapaaehtoinen?

Eikö presidenttikin pakoteta muotokuvaan asemansa vuoksi, eikö johtajista ja päättäjistä tilata muotokuvia? Muotokuva on tunnustus tehdystä työstä, ja sellaisena kunnianosoitus myös kadun apinoille. Samalla se on lukittumista rooliin, josta kunnia syntyy: presidenttiä ei kuvata yksityishenkilönä vaan virkansa edustajana.

Nämä kuvat ovat teatraalisia ja dramaattisia kuin pysäytetty tanssi. Apinat tuovat mieleen televisio-ohjelmien tähdiksi haluavat nuoret, niin energisiltä ja toisaalta ujoilta eläimet naamioissaan vaikuttavat.

Ilman kahleita kuvat saattaisivat olla jopa hauskoja. Tämä on pieleen menneen sadun kuvastoa, myyttisten ihmis-eläinten teatteria.

Vaikka kuvissa ei ole ihmisiä, apinoiden omistajat heijastuvat kuvasarjaan kysymyksinä. Miksi me haluamme hallita eläimiä? Miksi me pakotamme niitä mukaan omiin leikkeihimme?

Vieraan kulttuurin käytäntöjä on helppo tuomita, mutta kuka uskaltaa asettua apinan omistajan asemaan, ja verrata omaa elämäänsä/lemmikkejään/lihansyöntiään siihen?

Kierrettyäni näyttelyn pari kertaa alan tukia tunteitani: tunnen empatiaa ja sääliä mutta ihastelen samalla kauniita kuvia. Minä viihdyn näiden kuvien edessä, ja enkö minä samalla siis viihdy tuon apinoita kahlitsevan kulttuurin edessä?

Kauneus on vaarallista – kauniita kuvia voi janota aina vain lisää, vaikka ne kertoisivat millaisista tragedioista.

Kuvissa eläinten silmät ovat aina vähän alempana kuin oma katseeni. Eläimiä on mahdotonta kohdata tasavertaisesti. Ihmisen asenteesta ei pääse eroon.

Galleria Ratamo (Veturitallinkatu 6, Jyväskylä) on avoinna ti–su kello 11–18, vapaa pääsy.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.