Pete Townshend Kuka olen

The Who -yhtyeen kitaristi Pete Townshend lukeutuu siihen harvalukuiseen rockmuusikoiden joukkoon, joiden kirjallinen lahjakkuus kantaa paljon lauluntekstejä pidemmälle. Kirjallisesta suuntautumisesta kertoo sekin, että 1980-luvulla Townshend työskenteli kustannusliike Faber and Faberille.

Vuonna 1945 syntyneestä Townshendistä varttui itsetietoinen mutta ujo nuorukainen kuin vastakohtana The Whon muiden jäsenten työväenluokkaiselle suoraviivaisuudelle. Vaikka Townshend kirjoitti ylivoimaisesti suurimman osan The Whon tuotannosta, hän näki silti laulaja Roger Daltreyn yhtyeen johtajana.

Monen brittiläisen 60-luvun rock-tähden tavoin Townshendilla oli taidekoulutausta. Aluksi The Who olikin hänelle vain taideopintojen jatke, ohimeneväksi ajateltu kokeilu. Menestyksen myötä Townshend alkoi suhtautua musiikin tekemiseen hyvin kunnianhimoisesti, jopa idealistisesti.

The Who oli ulkopuolinen 1960-luvun lopun poliittisesta radikalismista, mutta yhtye toimi kyllä airuena rockmusiikissa samaan aikaan tapahtuneelle kehitykselle. Kokeilunhalunsa ansiosta The Who näytti tietä yhtä lailla mahtipontiselle progelle kuin alkuvoimaiselle heavy rockille.

1970-luvun taitteessa Townshend kehitteli Lifehouse-projektia, jossa hänen tavoitteenaan oli luoda yhteisöllinen tila, jossa yleisö osallistuisi musiikin luomiseen yhdessä yhtyeen kanssa. Townshend alkoi nähdä rockilla yhteiskunnallista merkitystä – kenties enemmän kuin sillä edes tuona aikana oli mahdollista olla.

2000-luvun alussa Townshendin mainetta tahrasi epäily lapsipornon ostamisesta internetistä. Hän oli syöttänyt luottokorttinsa tiedot pornosivustolle, mutta oman selityksensä mukaan vain kerätäkseen tietoa, sillä hän pyrki itse kampanjoimaan lapsipornoteollisuutta vastaan.

Tapaukseen liittyvät myös Townshendin omat kipeät lapsuudenkokemukset: viiden–kuuden vanhana hän asui isoäitinsä luona, ja isoäidin luona kävi lukuisia miesystäviä. Townshend ei muista, mitä täsmälleen tapahtui, mutta hän vihjaa tulleensa mahdollisesti itse hyväksikäytetyksi. Townshend jopa tulkitsee vuonna 1966 kirjoittamaansa ”minioopperaa” A Quick One, While He’s Away lapsuudenkokemustensa alitajuisena käsittelynä.

Townshendin kirja on korostetusti omaelämäkerta, jossa kirjoittajan henkilökohtainen elämä on isossa roolissa. Townshend ei mainitse esimerkiksi The Whon ensimmäistä LP:tä ollenkaan, mutta kokeilunsa ja sekoilunsa huumeiden, seksin ja uskonnon kanssa hän käsittelee laveasti.

Townshendin muistelmia värittää sovinnollisuus. Matkan varrella hän kritisoi ankarasti esimerkiksi The Whon managerikaksikkoa Chris Stampia ja Kit Lambertia, mutta kehuu lopuksi Stampia rakkaaksi ja tärkeäksi ihmiseksi. Stamp kuoli pian kirjan julkaisun jälkeen.

Viimeisillä sivuilla Townshend julistaa rakkauttaan läheisiään kohtaan ja tunnustautuu patriootiksi, joka luottaa ”Britanniaan ja sen demokraattiseen järjestelmään”. Hän tunnustaa olevansa rikas ja etuoikeutettu, mutta katsoo ”sydämessään ja toimissaan” olevansa yhä sosialisti ja aktivisti.