Petteri Tikkanen – Autoerotiikkaa

Sarjakuva-Finlandialla palkittu iisalmelainen Petteri Tikkanen jatkaa suurtyötään Eeron ja Kanervan elämänvaiheiden kuvittajana ja kertojana.

Autoerotiikkaa-albumissa Eeron lapsuus- ja poikavuodet kääntyvät nuoren miehen tunnemelskeisiin. Viikset orastavat ja hormonit hyrräävät. Ison osan Eeron elämästä ottavat bändi, piirtäminen ja oman tyylin etsiminen.

Eero valmistautuu koulun pukupäivään ja houkuttelee isänsä tuunaamaan polkupyörästä ärhäkän chopperin. Kukkapadasta saa näppärästi hakaristikypärän, ja näin koulukavereiden kesken syntyy raju fillarijengi. Pian koittaa myös toinen kohokohta, oman Mad Caps –yhtyeen ensikeikka Kanervan luokan bändi-illassa. Kaiken on oltava kohdillaan Eeron piirtämää bändijulistetta myöten.

Tikkanen kuljettaa tarinaa hienosti monella tasolla ja ajanhengessä. Eeron suhde isään ailahtelee: isä tukee poikaa mutta myös häiriköi juovuspäissään. Ukin raskaat sotamuistot jäävät vaivaamaan poikaa. Kitaransoitonopettajana piipahtaa kovasti Juice Leskisen näköinen mies. Ja Kanervakin kiinnostaa yhä Eeroa.

Tikkasen piirrostyylistä on hioutunut komean omaleimainen ja tunnistettava. Autoerotiikkaa etenee pelkistetysti mustavalkoisen ja harmaan sävyissä, paksut ääriviivat taipuvat viimeistellyn kauniisti, yksityiskohtien nostot luovat kerrontaan jännitettä. Myös vuodenaikojen vaihtumista Tikkanen kuvittaa hienosti, kun lumi kinostuu polkupyörän päälle.

Toivottavasti Eero-sarjasta kasvaa koko elinkaaren mittainen saaga.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.