Petteri Tikkanen - Eero, JOAKIM PIRINEN - Kalmasen herrasväen aviopulmat

PETTERI TIKKANEN

Eero

Like 2009

Petteri Tikkanen jatkaa sympaattisista Kanerva-albumeistaan tuttua lapsuuskuvausta, jossa silmät ovat suuria ja päät palleroisia.

Nyt keskiöön on nostettu Kanervan ystävä Eero ja ajassa harpattu ratkaisevat pari vuotta eteenpäin: Eero elää yhä lapsuuden maisemissa, mutta Kanerva on jo teinityttö, joka meikkaa, polttaa tupakkaa, vetää kännit - ja jolla on, herra paratkoon, tissit.

Eerolle maailmoiden erkaneminen on kova pala. Hän etsii itselleen miehen mallia Conan-sarjakuvista ja sotaveteraaniukistaan.

Tarinan loppu näyttää Eeron oman pienen sotansa haavoittamana ja vakavamielisenä. Lapsuuden puumajaleikit ovat hänenkin osaltaan jäämässä taakse.

Mustan ja valkean ohella Tikkasella on tässä albumissa käytössään punainen lisäväri. Ratkaisun toimivuudesta voi olla montaa mieltä - nyt lukija saa silmilleen kuin kuumehoureisen karkkimaailman.

En tiedä, aikooko Tikkanen jatkaa hahmojensa vaiheiden kuvaamista nuoruus- ja aikuisuusvuosiin. Jotenkin tuntuu, ettei pitäisi - Kanerva- ja Eero-albumien vahvuus kun on juuri tietyssä söpöydessä, ja sitä tunnelmaa ei enää myöhempien ikävaiheiden kohdalla ole oikein mahdollista pitää yllä.

Vai onko?

JOAKIM PIRINEN

Kalmasen herrasväen aviopulmat

Suomentanut Ilkka U. Pesämaa. Suuri Kurpitsa 2009

Huh-huh! Onneksi tämä on vain sarjakuvaa. Jos näkisin näin villejä painajaisia, en enää uskaltaisi nukkua.

Makaaberia, räävitöntä, kipeää - kuluneet adjektiivit antavat vain kalpean aavistuksen ruotsalaisen Joakim Pirisen sarjakuvista, jotka tulevat jostain alitajunnan hämärimmiltä vyöhykkeiltä.

Pirisen assosiaatiokyky ällistyttää jatkuvasti. Tarinat etenevät oman omituisen surrealistisen logiikkansa mukaisesti. Dialogit liikkuvat edestakaisin jokseenkin tolkullisesta alatyylin kautta silkkaan dadaan.

Pirisen mustassa huumorissa on jotain hyvin skandinaavista. Se heijastelee elämää yhteiskunnassa, joka pinnalta katsoen on hyvin organisoitunut ja toimiva, mutta jossa ihmisillä on yhä enemmän ja enemmän mielenterveydellisiä ongelmia.

Piirtäjänä Pirinen tarjoilee lukijalle yllätyksiä. Albumiin sisältyy muun muassa nelisivuinen tarina, jonka kaikki henkilöt ovat geometrisiä kuvioita.

Ja sitten on "Professori Pirisen piirustuskoulu", tikku-ukoilla esitettynä. En vain kerta kaikkiaan tajua, miten jollakulla voi olla tällainen mielikuvitus!

JUHA MÄKINEN