Philip Teir – Talvisota – avioliittoromaani

Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimittaja Philip Teir riisuu Talvisota-romaanissaan töölöläisen porvaripariskunnan avioliiton ja perhesuhteiden kulissit. Komea kaupunkikoti on juhlakunnossa – hyllyissä arvokkaita kirjoja, kuvataidetta seinillä, isoja kukka-asetelmia ja tietysti koira – mutta etiketin ja juhlapuheiden takaa paistavat ristiriidat, viimaiset tunteet ja vastapainoksi arjen latteus.

Perheen taistelupari on sosiologi-isä Max Paul ja äiti Katriina, joka työskentelee johtajana sairaanhoitopiirissä. Molemmat ovat saavuttaneet tärkeän aseman. Mediassa seksiprofessoriksi ja 1980-luvun älykköjulkkikseksi nostettu Max Paul kirjoittaa kuuluisan sosiologin Edvard Westermarckin elämäkertaa ja valmistautuu kuusikymmenvuotisjuhliinsa. Kaikki hyvin?

Romaanin nimi viitoittaa Maxin ja Katriinan avioliiton henkeä. Kirjassa mainitaan, miten talvisodassa ”voittivat molemmat puolet”. Avioparin väljähtyneet tunteet tulistuvat, kun Maxin pään sekoittaa nuori naistoimittaja. Ikääntyneen miehen tunnepyöritys muistuttaa American Beauty -elokuvan vastaavaa.

Teir kirjoittaa luonteet eläviksi. Max näyttäytyy hillityn arvokkaana, tennistä harrastavana intellektuellina, joka nauttii salaa julkisuudestaan. Perheen pää on äiti Katriina, itsekeskeinen määräilijä ja hääräilijä. Äidin narsismin on perinyt tytär Eva, joka ajelehtii kuvataiteilijaopinnoissa Lontoossa. Tyttäristä Helen on arkisempi tapaus, perheellinen opettaja.

Occupy-liikehdinnän aikaan sijoittuva romaani kattaa perheen puolen vuoden tapahtumat ja toimii kuin tanskalainen dogma-elokuva: Teir dokumentoi porvarillisen sosieteetin yksityiskohdat piinallisen aidosti ja nautinnollisen viihdyttävästi. Nolot sattumukset tulevat usein niin todeksi, että lukija kokee itsensä tirkistelijäksi.

Ja hervottomia kohtauksia riittää: isä astuu lapsenlapsensa hamsterin päälle kesken aktin ja äiti piilottaa kuolleen lemmikin pakastimeen, Muumipappa kaatuu nenälleen Ruotsin laivan lastendiskossa ja menettää malttinsa. Kodin keittiöremontin tarpeellisuutta puntaroidaan tarkoin halki kirjan kuin kulahtaneen avioliiton peruskorjaamista.

Romaani kuvaa härskin satiirisesti paitsi suomenruotsalaista porvaristoa myös media- ja taidemaailman pyrkyreitä ja pinnallisuutta – eikä Teir taida edes liioitella tärähtänyttä todellisuutta. Mainioita juttuja, vaikka välillä detaljit rönsyilevät pitkästi esimerkiksi nykytaiteen kuvauksissa.

Teirin romaanin ahmii mielihyvin. Vain loppuun Teir pyöräyttää ehkä liiankin nätin rusetin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.