Pia Pesonen - Urho Kekkonen Strasse

PIA PESONEN

Urho Kekkonen Strasse

Teos 2011. 181 s.

Pia Pesosen esikoinen virnuilee sille, mille ei kukaan olisi uskaltanut virnuilla vielä parikymmentä vuotta sitten: Urho Kekkosen ajan Suomelle, suomalaisille ja presidentille itselleen.

Kekkosen ego loistaa novellikokoelmassa seikkailevien pohjoisen ihmisten elämissä suurena isähahmona arjen yllä. Presidentin saamassa kirjeessä kiteytyy kokoelman tunnelma: "Olet isäaurinko ja setä sateenvarjo".

Satua vai totta?

Osittain erillisissä, osittain lomittuvissa novelleissa Kekkonen vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämässä vähintään fantasiaolentona. Jokaisella on oma mielikuvituskekkosensa, ilmenipä herran persoonallisuus sitten puoliksi maalattuna tauluna, lemmikkikäärmeenä tai naistennaurattajana, joka seurueineen remuaa Lapin baareissa.

Tarinoissa syntyy yhä uusia Kekkosen inkarnaatioita, ja lopulta etäännytään melkoisesti legendojen alkuunpanijasta. Novellit herättävät kysymään, mitä oikeastaan tiedämme tämänkään päivän poliitikoista - mikä on poliitikon pr-koneiston tuotetta, mikä puhdasta oman mielen satuilua? Kysymys faktan ja fiktion sekoittumisesta tosielämän henkilöistä kerrottaessa on kokoelman antoisimpia teemoja.

Kuva ajasta

Urho Kekkonen Strasse on mainio ajankuva 1960- ja 1970-lukujen Suomesta. Muutama vuosikymmen sitten suomalaiset, ainakin novelleissa elävät, kaipasivat vahvaa johtajaa, johon voi aina luottaa, jonka persoona kantaa. Presidentin selän taakse myös piilouduttiin, kuten käy novellissa Rakas presidentti. Siinä nuorukainen yrittää hankkia kylällä naisia ja menestystä kertoilemalla juttuja isästään Kekkosesta. Ja onnistuuhan se.

Paitsi menneisyyden peili, kokoelma voi olla myös tämän hetken kuva muistuttaessaan, että yksinäisten suuruuksien aika meni jo. Tuskin kukaan ottaisi tänä päivänä tosissaan poliitikkoa, joka yrittäisi rakentaa itsestään kekkosmaista kansallista symbolia.

Vähän vinksallaan

Pesonen on lupaava esikoiskirjailija, mutta aivan yhtä vahvoiksi kaikkia novelleja ei voi kutsua. Osan olisi voinut karsia pois, jättää hautumaan tai alistaa kustantajan muokattaviksi.

Onnistuneimpia ovat jatkokertomusmaiset Allin baari sekä Urho Kekkonen Strasse, joissa seurataan Kekkosen lehtolapsen Sylvin elämää Lapin peräkylien pikkutytöstä lupaavaksi viulistiksi ja itäsaksalaiseksi vaihto-oppilaaksi. Novellit ovat moniäänisiä ja herkullisen surkuhupaisia.

Kokoelmaa yhdistää tietty absurdius ja vinksahtaneisuus. Välillä painutaan puhtaan outouden puolelle - varsinkin silloin, kun Kekkos-tarinoihin liittyy seksuaalisia viritelmiä. Outoudessa on jotakin kiehtovaa, mutta välillä Pesonen lipsahtaa turhan kryptiseksi, kuten novellissa Igor, jossa Volgan mutkasta peräisin oleva presidentin lahjaherkku pilaantuu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.