Pieni kirja Juhani Leskisestä - Esa Kero

ESA KERO Pieni kirja Juhani Leskisestä Kuvat Juha Metso. Multikustannus 2007, 96 s.

Sinä päivänä kun yhdessäkään omenapuistani on edes se yksi omena, en syö sitä - tuon sen, Juice, haudallesi. Vasta seuraavana kesänä herkuttelen.

Näin lupaa toimittaja Esa Kero "pienessä kirjassaan Juhani Leskisestä". Se on yksi erikoisimpia muistokirjoituksia, mitä tässä maassa on kenestäkään koskaan kirjoitettu.

Edesmennyt Juice Leskinen on kyllä elävänä mukana mustiin puetun kirjasen kansissa ja niiden välissä. Taiteilija puhuu suoraan lukijalle runonpätkiensä ja laulusanoitustensa kautta. Samanaikaisesti tuo pieni kirja Juhani Leskisestä on kuitenkin myös pieni kirja Esa Kerosta - hyvin erikoisesta persoonasta, joka sanoo olevansa "muutenkin jo hullun maineessa - Juice ei ole".

Kero nousi maineeseen Helsingin Sanomien toimittajana, joka kirjoitti toisin kuin muut. Nyttemmin hän on lopettanut siinä työssä ja palannut isiensä maille Punkaharjulle, josta ennenkin on tullut maailmalle erikoisia tyyppejä - etujoukkoinaan kirjailija Joel Lehtonen ja hänen kaikki putkinotkolaisensa.

Kirjoittajana Kero ei vertaudu teräväkieliseen ja hieman katkeraankin Lehtoseen. Savolaiskirjailijoista hän vertautuu paljon paremmin Juhani Ahoon, lastujen vuoleskelijaan ja tarkkojen sieluntilojen tulkkiin. Pieni kirja Juhani Leskisestä on yhtä henkilökohtainen yksinpuhelu kuin Ahon Yksin tai Muistatko -?.

Kirjassa kirjoittaja ja hänen kohteensa tapaavat kaksi kertaa. Ensikohtaus tapahtuu pelkkänä äänikuvana, kun järven takaa kuuluu Juicen laulama Marilyn, Marilyn. Toisessa ollaan jo silmätysten ja otetaan olutta.

Mikä heitä yhdistää?

Ehkäpä tiesitte: sokeritauti, kakkostyypin diabetes.

Se on sairaus, joka vie ensin jalat ja sitten hautaan - väistämättä, ennen aikojaan.

Juice, Juhani, meni jo. Toiset tulevat perässä.

Juice oli rokkari ja eli kuin rokkari. Nyt kun jäljellä ovat vain paljaat tekstit, ymmärretään, miten paljon hän sai mahtumaan elämästä lyhyisiin runoihinsa. Kysymys kuuluu: eikö hän loppujen lopuksi ollut yksi suurimmista runon ruhtinaistamme, jota tulevat sukupolvet lausuvat kuin me tänään Leinoa tai Saarikoskea? Esa Kero on ymmärtänyt Juicen tavan kirjoittaa, ja jatkaa siitä, mihin toinen sokeritautinen lopetti. "Oma hautakivi on luksusta. Ei tarvitse yrittää nukkua muiden vainajien mölinässä. Lepää muka rauhassa siinä sitten."

Punkaharjun kylähullu teki hienon pienen kirjan Juhani Leskisestä, ja sitä täydentävät täydellisesti Juha Metson mustavalkeat kuvat molemmista.

Mitä mieltä olette itse, oliko Juice Leskinen humoristi?

SEPPO KONONEN