Pimeys: Aika tihentyy (M.dulor)

Pimeys-orkesterin toissa vuonna ilmestynyt Muut on jo menneet -levy oli ensimmäiseksi pitkäsoitoksi niin tasokas tekele, että ilman taustatietoja albumia kuunnellut saattoi luulla sen olevan jo vuosikausia yhdessä soittaneen bändin tuotos. Pimeys on kuitenkin perustettu vasta keväällä 2011.

Debyytin saamissa kehuvissa arvioissa mainittiin usein positiivisena asiana bändin kaksi laulajaa, myös koskettimia pimputtava Joel Mäkinen ja kitaraa soittava Pekka Nisu. Keikkatilanteessa kaksi keulakuvaa onkin piristävä poikkeus, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin levyltä kuunneltuna ei ainakaan aluksi erota kumpi miehistä on milloinkin äänessä. Yksi bändin suurimmista vahvuuksista on ennemminkin se, että molemmat laulajat säveltävät todella toimivia pop-kappaleita.

Aika tihentyy -levylle miehet ovat tehneet muutaman biisin kimpassa. Herrojen omat biisit eroavat tyyliltään toisistaan välillä reippaastikin, muodostaen silti toimivan kokonaisuuden. Aika tihentyy onkin nimenomaan alusta loppuun asti kuunneltavaksi tarkoitettu teos.

Basisti Jukkis Virtanen ja rumpali Tuomo Laakso pitävät paketin kasassa taitavalla soitollaan. Tässä on bändi, jossa kaikki jäsenet soittavat vain ja ainoastaan kappaleiden ehdoilla. Välillä Nisu voi heittää ilmoille lyhyen kitarasoolon vain siksi, että moinen nyt vain sattuu kuulostamaan hyvältä juuri siinä kohtaa kappaletta. Vakavassa musiikissa voi olla mukana myös iloa ja leikittelyä ilman ironiaa.

Orkesterin tyyliin ei kuulu turha briljeeraaminen. Sen soitosta kyllä kuulee, että vaikeammankin materiaalin esittäminen varmasti onnistuisi.

Suurimman osan levystä Pimeys kuulostaa tarkoituksellisesti vähän ujolta. Laulut olisi voinut toisella tapaa sovittamalla iskeä suoraan radiomuottiin, mutta bändi lähestyy niitä onneksi aivan eri suunnasta. Suoraan päin naamaa hyökkäävää pop-rockia tehdään tässä maassa jo aivan tarpeeksi.

Pimeys jatkaa ensimmäiseltä levyltä tuttua kuulijan positiivista huijaamista. Parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla kaiuttimista tulvii rehellistä suomirockia. Turhasta molliuikutuksesta vapaita lauluja, mutta suomirockia kuitenkin.

Vähän tarkemman kuuntelun jälkeen sävellyksistä ja varsinkin sanoituksista löytyy paljon muutakin. Pimeyden loistava idea on laulaa päällisin puolin hyvin simppeleitä tekstejä. Tarkemmin kuunneltuina ne osoittautuvatkin monitasoisiksi kertomuksiksi ja pohdinnoiksi.

Pimeyttä voisi verrata Egotrippiin, Kauko Röyhkään, Samuli Putroon, Pariisin kevääseen tai moniin ulkomaiden ihmeisiin, mutta moinen on täysin turhaa. Aika tihentyy -albumilla bändi ei ole keksinyt mitään, mitä ei olisi tehty jo aiemmin, mutta silti Pimeys kuulostaa Suomen musiikkikentällä vuonna 2015 vain ja ainoastaan itseltään. Se on melkoinen kehu, mutta sen alkuvuoden parhaan suomenkielisen levyn tehnyt orkesteri ansaitsee.