Placebo - Battle fot the Sun

PLACEBO

Battle for the Sun
Dreambrother Records
Placebo, tuo Englannin Lapko, julkaisee ensi viikolla kuudennen studioalbuminsa. Yhtyeen kolmihenkinen miehistö kertoo cd:n mukana tulevalla dokumentti-dvd:llä kuinka uusi nuori rumpali Steve Forrest toi sessioihin ja koko bändiin uutta sähköisyyttä. Levy äänitettiin myös uuden tuottajan kanssa kaukana kotoa "poissa bändin mukavuusalueelta", kuten he itse asiaa luonnehtivat.

Perusasiat ovat kuitenkin tällä yhtyeen kuudennella studioalbumilla kunnossa ja Placebo kuulostaa itseltään niin hyvässä kuin pahassakin. Nylkyttävät riffit ja Brian Molkon helposti tunnistettava tapa laulaa eivät jätä mitään sattuman varaan. Pettämätön melodiantaju on edelleen tallella.

Edellinen albumi Meds oli nykyistä synkempi ja sisäänpäinkääntyneempi. Battle for the Sun on pirteä, positiivinen ja elämänuskoinen levy.

Kitty Litter aloittaa albumin hyvin placebomaisesti, kelpo biisi. Ashtray Heartin ryhmähuudot luovat kuvaa yhtyeen jäsenten syvästä yhteenkuuluvuudesta. Tiesittekö muuten, että Placebon esiasteen nimi oli Ashtray Heart?

Puhallinsektiolla väritetty The Never-Ending Why rokkaa härskisti ja discossa kuultuna tekisi tanssilattialle ahdasta. Levyn päättävä Kings of Medicine on komea grande finale suureellisine orkestraatioineen.

Vaikka levy on rakennettu tutuista tiilistä ja muurattu mukavalla laastilla, levyltä ei kuitenkaan löydy yhtäkään biisiä, joka todella tempaisisi mukaan, Special K:n, Nancy Boyn, Song to Say Goodbyen tai Pure Morningin kaltaisia täysosumia.

Julienissa ihmettelen biisin keskinkertaisuuden lisäksi, että eikö lyriikoiden "You can run, but you can't hide" -tyyppisten kliseiden ääneen laulaminen yhtään hävetä Molkoa?

Muun muassa Toolia ja Musea tuottanut David Bottrill on laittanut levyn soimaan paksusti ja kovaa. Soundin siisteys kuitenkin korostaa ikävästi keski-ikään ehtineiden jäsenten rauhoittumista.

Placebossa on uudella levyllä uutta virtaa, jonka syitä on kai vaikea palauttaa mihinkään yksittäiseen tekijään. Ehkä uusi rumpali, ehkä uusi tekotapa, ehkä lääkitys kohdallaan? Levyllä on energiaa, mutta koko matkaa se ei kanna. Liiallinen toisto, sanojen hokeminen, sekä soundi- ja rytmimaailman tasapaksuus tekee kokonaisen albumin kuuntelemisesta lievästi puuduttavan kokemuksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.