Pohjanmaalla kaikki on isoa ja tosi komiaa

JYVÄSKYLÄN TYÖVÄEN TEATTERI

Maakunnan mies

Ensi-ilta Ainolassa 18.6.2008

Olen kuvitellut, että Pohjanmaalla asustaa jokseenkin yksioikoista ja omanarvontuntoista väkeä. Jyväskylän Työväen Teatterin kesänäytelmä onnistui kääntämään ennakkokäsitykseni päälaelleen. Vai tulisiko syyttää kirjailija Antti Tuuria, jonka teksti pursusi sarkastisia toteamuksia pohjalaisen kansanluonteen tinkimättömyydestä ja luovasta hulluudesta?

Kauhavalaissyntyinen Tuuri on tuotannossaan tarkastellut kotimaakuntansa elämänmenoa usealta kulmalta. Myös Maakunnan mies on läpikotaisin "pohojalaasta", kieltä ja kansanluonnetta myöten. Mikä parasta, Tuurin teksti on tarkkanäköistä, notkeaa ja hauskaa. Kun tähän lisätään lahjakas ohjaaja ja motivoitunut työryhmä, alkavat antoisan kesäteatteriesityksen ainekset olla koossa.

Riihimäen Teatterin johtaja Aleksander Anria on ilahduttanut keskisuomalaisia kolmentoista vuoden ajan Korpilahden Teatterin ohjaajana. Tänä suvena Anrian yksityiskohtiin asti tarkasta työskentelystä päästiin nauttimaan Työväen Teatterissa. En ihan äskettäin muista nähneeni Ainolanrannassa tällaista paneutumista teatterin tekemiseen. Tulos on sen mukaista: esitys on hallittu kokonaisuus ja etenee mukavassa rytmissä.

Työryhmä puhalsi tyylikkäästi yhteen hiileen. Vaikka näyttämöllä vilisi väkeä kuin Vilkkilässä kissoja, oli jokaisella oma tehtävänsä. Siinä missä ulosottomies ( Janne Lahtia) pärski käskyjään itsetietoisella uholla, keinahteli kanttori ( Kari Otollinen) puteleidensa kanssa vuoroin kuoronjohtajana, vuoroin autonomista Etelä-Pohjanmaata perustamassa. Yksi riemastuttavimmista henkilöhahmoista oli Teerijärven puhumaton mies ( Ville Soikkeli), jonka kanttori kumppaneineen antoi juhlijalle syntymäpäivälahjaksi. Matti Martikainen teki varmasti elämänsä roolin 60-vuotispäiviään juhlivana Mauri Rentolana, jota ulosottomies apureineen nyki yhdestä hihasta ja syntymäpäiväonnittelijat toisesta. Paljon ei jäänyt jälkeen Olavi Sinisalo "Kanaatasta" palanneena raharikkaana veljenä.

Pohjalaisen murteen omaksuminen ei taatusti ole sitä taitamattomalle vaivatonta. Tämän kielimuurin olivat keskisuomalaiset harrastajanäyttelijät selättäneet mallikkaasti.

Elävä musiikki osana esitystä ilahduttaa aina. Anrian ja Juha Venäläisen musiikkivalinnat toivat kuuluville reippaita pohjalaisia ralleja, kansanlauluja ja Suomi-iskelmää. Isontalon Antti pisti sateettomassa kesäillassa veret mukavasti liikkeelle muiltakin kuin näytelmän rakastavaisilta, Rentolan Sannalta ( Satu Saikkonen) ja pääluottamusmies Köystiltä ( Jarno Välinen).

Maakunnan mies ilmestyi vuonna 1986. Sen sanoma ihmisellisen tulevaisuuden puolesta ei ole parissakymmenessä vuodessa vanhentunut. Pikkuvirkamiehiä, elämäntaiteilijoita ja yritteliäitä ihmisiä tallaa edelleen Suomenmaan joka kolkalla. Joiltakin uhkaa vasaran alle mennä koti ja yritys, joskus uhattuna on perinteinen kesäteatterimiljöö, kuten Ainolassa.

Kannattaisiko uhanalaisen miljöön puolesta taistella tinkimättömän pohjalaiseen tyyliin, vaikkei nyt ihan autonomiaa tavoiteltaisikaan?

MAIJA-LIISA WESTMAN