Pola Oloixarac – Kesyttömät teoriat

Argentiinalaisen kirjailijan Pola Oloixaracin (s. 1977) ajankohtaisessa romaanissa Kesyttämättömät teoriat fiktio tulee tietoiseksi omista keinoistaan ja ehkäpä jopa vähemmän mairittelevista omista tulevaisuuden näköaloistaan.

Itseään peilaavalla fiktiivisellä lähestymistavalla, metafiktiolla, on edeltäjänsä Jorge Luis Borgesin ironisissa novelleissa sekä Julio Cortázarin romaaneissa ja erityisesti Ruutuhyppelyä-romaanin (suom. 2005) huikeissa kerronnallisissa strategioissa.

Millaista on virtuaalinen oleminen, millaisen identiteetin pohjalta uusi heimokulttuuri oikein rakentuu? Millaisen antropologisen jäljen uusi verkostoitunut heimokulttuuri jättää tulevaisuuden aikakirjoihin?

Tällaisiin kysymyksiin Olaixaracin levottomin, fanatasioivin purjein etenevä romaani pyrkii vastaamaan – ja tekee sen osin hyvn tyylikkäästi, erityisesti antropologisten lähtökohtiensa osalta. Teos nostaa oivaltavasti nörttifilosofian keskentekoisuuden aikakautemme peruskuvastoksi, jolla on jopa omat seksuaaliset juurensa ja ulottuvuutensa.

Romaanissa luodaan vahva ideologinen ja sosiologinen tausta nykyajan nörttifilosofialle. Antropologinen tieto kohtaa internetin, minä-keskeinen bloggaus liittyy psykoanalyysin myytteihin, uusi mielikuvien aistimellisuus nivoutuu primitiivisiin, vanhan aatamin vaistoihin.

Sigmund Freud oli sitä mieltä, että moderni kulttuuri luo aivan omat, uudet neuroosin muodot vanhojen neuroosien tilalle. Ne eivät ole aina heti tunnistettavia, mutta pikku hiljaa niistä muodostuu entistä ehompia painajaisia ihmiskunnan henkiseksi ravinnoksi.

Näitä neurooseja Oloixaracin romaani jäljittää ja todentaa ansiokkaasti. Tässä mielessä romaani on pieni tapaus, aluevaltaus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.