Porilaisten marssikin on pian tulelta turvassa – ihan kirjaimellisesti!s

Albert Edelfeltin Porilaisten marssi (1892) on yksi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelman tunnetuimmista aarteista. Ensi vuonna Porilaisten marssi ja muut korvaamattoman arvokkaat teokset muuttavat uuteen varastotilaan.

Uudessa varastossa on taideteoksen hyvä olla: ainakaan tulipalo ei uhkaa. Tuli ei pala, vaikka varta vasten yrittäisi sytyttää.

Tämä johtuu Suomen museoiden ensimmäisestä happipitoisuuden alentamiseen perustuvasta palontorjuntajärjestelmästä. Uudessa taidesäilytystilassa ilman happipitoisuus lasketaan tavallisesta 20,9 prosentista 14,2:een. Yhtä vähän happea on ilmassa, kun noustaan reilun kolmen kilometrin korkeuteen.

– Muualla Suomessa vajaahappijärjestelmää ei ole tällaisessa käytössä, kertoo Gösta Serlachiuksen taidesäätiön talous- ja hallintojohtaja Juha Roponen.

Vajaahappijärjestelmän tärkein plus-puoli on helppo ymmärtää. Esimerkiksi perinteinen veden suihkuttamiseen perustuva sprinklerijärjestelmä aiheuttaisi käynnistyessään tuhoisaa jälkeä varastoiduille teoksille.

Vajaahappijärjestelmän sivuvaikutus on, että varastossa saa työskennellä vain neljä tuntia yhden työvuoron aikana.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelma tunnetaan erityisesti Suomen kultakauden taiteen aarreaittana. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Helene Schjerfbeckin, Eero Järnefeltin, Victor Westerholmin ja Magnus Enckellin maalauksia.