Private Line - Dead Decade

PRIVATE LINE

Dead Decade

King Foo
Private Linen kolmannen pitkäsoiton lehdistötiedote ei lupaa hyvää. Sen mukaan bändi sotkee uutukaisellaan tuttuun katurockiinsa estottomasti sävyjä itäeurooppalaisesta kansanmusiikista ja kabareesta. Onneksi tiedotteessa liioitellaan, ja vaikka muutamassa biisissä moisia elementtejä esiintyykin, niin kyseessä on silti rehellinen rocklevy.

Perusasioiden parissa pysyminen on ollut bändiltä oikea ratkaisu ja Dead Decade voi hyvällä tuurilla avata uusia ovia ulkomaiden suuntaan. Levy on julkaistu jo aiemmin keväällä Aasiassa ja bändi on käynyt muun muassa Kiinassa kiertämässä.

1990-luvulla Jyväskylässä perustetun Private Linen edustama genre on yksi rockmusiikin hankalimmista. Katurockissa kaikki mahdollinen on todellakin tehty jo ajat sitten. Touhun pitäisi puristien mukaan olla uskottavaa ja silti samalla tarttuvan melodista, kaupallista ja epäkaupallista yhtä aikaa. Mitään mullistavaa Private Line ei yritäkään tarjoilla, vaan se luottaa siihen minkä osaa.

Dead Decade on levyllinen hyviä biisejä, joiden sovituksiin ja tuotantoon on nähty tarpeeksi vaivaa. Tämä nostaa sen monien kollegoidensa tuotoksien yläpuolelle.

Bändin pisteitä nostaa myös se, että se on jaksanut tehdä omaa juttuaan jääräpäisesti jo 1990-luvun puolivälistä asti. Orkesterin soittajat eivät ole enää mitään siloposkisia poikasia, mutta silti heille ei ole käynyt kuin monille vastaavaa musiikkia vääntäville kotimaisille bändeille. Suurin osa samanikäisistä suomalaisista katu- ja glamrockareista näyttää juuttuneen sinne baarin nurkkaan lähinnä puhumaan tekemisistään ja ehkä siitä yhdestä kymmenen vuotta sitten julkaistusta levystä. Ainakin jokaisesta Helsingin Kallion baarista löytyy vähintään yksi moinen bändi.

Laulaja ja pääjehu Sammy Aaltosen tuottaman levyn sovituksista löytyy mukavia pikku kikkoja, jotka saavat biisit kuulostamaan tuoreilta. Miehen omassa studiossaan työstämän albumin soundit ovat huippuluokkaa, ja muutamassa kappaleessa maltilla käytetyt konemausteet toimivat. Vaikka melkein minkä vain levyn yhdestätoista biisistä voisi julkaista sinkkuna, niin levyn avaavat Deathbedtime Stories ja Dead Decade, sekä päätöskappale Live, Learn And Grow Apart nousevat muiden yläpuolelle. Aaltosen laulusta tulee välillä mieleen Jon Bon Jovin ulosanti, ja se on tässä yhteydessä tarkoitettu kehuksi.

Dead Decade on vasta kolmas levy Private Linen pitkällä taipaleella. Tällä julkaisulla se todistaa sen, että hyvää jälkeä aikaansaadakseen ei kannata kiirehtiä.