Puppa J - Kiveliö kutsuu

Suomen musiikki

Jukka Pojan viimeaikainen nousu koko kansan huulille kertoo jotain yleisen makuilmapiirin muuttumisesta. Poika on nimittäin levyttänyt potentiaalisia läpimurtosävelmiä jo Soul Captain Bandin vuonna 2001 ilmestyneestä Jokaiselle tulta -levystä alkaen. Nyt aika oli jostain syystä reggaelle kypsä.

Pitkään on musiikkia tahkonut myös Puppa J -nimellä esiintyvä Janne Siro, joka aloitti uransa vuosituhannen vaihteessa jyväskyläläisen Laulurastas-yhtyeen riveissä. Viime vuosina Puppa J on laajentanut reggarytmejä kansanmusiikin suuntaan Liljan loiston kera sekä vatkannut reggaen ja rapin sekoitelmaa Jätkäjätkien joukossa.

Puppa J:n toinen soololevy Kiveliö kutsuu niputtaa artistin kokeilemat tyylit yhteen. Takapotkuisen letkeilyn väliin ujutetaan biittejä, funkia ja etnomausteita. Reggaelaulun lisäksi Puppa muun muassa räppää useammallakin raidalla sekä ujeltaa Alituisen murheen mies -kappaleella countryn tahtiin kuin alkuaikojen Tuomari Nurmio.

Tyylien kirjo ei kuitenkaan käänny albumin eduksi, sillä sen fokus on hukassa. Materiaali on paikoin todella huolimattomasti kirjoitettua ja kokonaisuus maistuu välityöltä. Reggaekonkari säästelee mitä ilmeisemmin paukkuja Liljan loiston ja Jätkäjätkien tuleville levyille.

Erityisesti Puppa J:n käsi on vapissut tekstejä tehdessä. Esimerkiksi Jos ois kansalaispalkka -kappaleessa kirjoituksen ja ajattelun ontuvuus uhkaa horjuttaa kuulijan uskoa sinäänsä kelvolliseen ideaan.

Maailmankansalainen on Puppa J:n yritys listahitiksi. Tarttuvan melodian, hieman haikeaksi taittuvan positiivisen tunnelman ja reppureissaus-filosofiaa tihkuvan tekstin liitto sisältää kaikki onnistumisen avaimet. Lisänostetta raita voi saada myös siitä, että se on selkeä rinnakkaisteos Haloo Helsinki! -yhtyeen Maailman toisella puolen -sävelmälle.

Kiveliö kutsuu -albumin hämmentävin kappale on Mutsin munuaiskivet, joka yhdistää koskettavan, omaelämäkerralliselta vaikuttavan kertomuksen täysin kömpelöön ja hiomattomaan toteutukseen. Viiltävä yhdistelmä tuo paljaudessaan mieleen tosi-tv:n yhtäaikaa kipeät ja banaalit hetket.

Rauli Karjalainen