Pyhimys: Pettymys

Pyhimys

Pettymys

Johanna Kustannus

Arvio: 3/5

Vuoden 2011 Paranoidin jälkeen räppäri Pyhimys, eli Mikko Kuoppala, ei enää halunnut tehdä soololevyjä. Sen jälkeen mies on muun muassa paiskinut hommia Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkönä, julkaissut kaksi levyä Ruger Hauer -bändin kanssa ja tullut tutuksi suurelle yleisölle Teflon Brothersin hittien kautta.

Pettymys ei ole pettymys, mutta ensimmäisellä kuuntelukerralla omituinen kokemus. Se soundaa häiritsevän paljon Pyhimyksen bändikaverin Paperi T:n Malarian pelko -soololevyn sisarteokselta. Riimit artikuloidaan selkeän hitaasti ja paikoitellen pälpätetään parisuhteen päättymisestä.

Kun Paperi T veti populäärikulttuuriviittaukset tietoisen överiksi erotilityslevyllään, Pyhimys tekee saman hienovaraisemmin. Puhdasta radiosoundia tarjoileva Celeste-biisi lainaa Tahraton mieli -elokuvan ideaa pariskunnasta, joka tahtoo poistaa kaikki muistikuvat toisesta osapuolesta mielestään: ”Mitä vähemmän susta mä muistan, sen täydellisempi mun mielessäni oot.”.

Ahdistavien, synkkyyttä, mustaa huumoria ja itseironiaa huokuvien tekstien ja popahtavien taustojen ristiriita jatkuu läpi koko levyn. Silti on helpotus huomata, ettei Pyhimyksen soolomateriaaliin ole eksynyt liikaa Teflon Brothersin tahallisen kaupallista soundia, vitsiä joka vanheni jo ensimmäisten singlejen jälkeen. Taitavat muusikot tuhlaamassa lahjojaan tahalliseen roskaan ei kauan naurattanut.

Kaupallisuuden ja ug:n kohtaamisesta ja levyn julkaisijan ja artistin suhteesta voisi kirjoittaa vaikkapa gradun, mutta tyydytään toteamaan Pettymyksen kuulostavan sellaiselta Pyhimykseltä, joka kelpaa sekä avarakatseisille vanhoille faneille että miehen vasta Teflon-hassuttelujen kautta löytäneille kuulijoille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.