Raimo O. Kojo - Minä, Adolf ja Josif. Veijariromaani talvisodan ajoilta

RAIMO O. KOJO
Minä, Adolf ja Josif. Veijariromaani talvisodan ajoilta.
Minerva 2009, 355 s.
Raimo O. Kojon uudessa romaanissa näkökulma on pienen pojan, Reino Oskari Kohon, jonka mukana lukija pääsee ensin sodan kynnyksellä olevaan Karjalaan ja sitten evakkoretkelle. Siinä rinnalla pikkupojan leikkikavereina valmistelevat kauheuksia toisaalla Josif Vissarionovit Dzugasvili, vallankumousnimeltään Stalin ja toisaalla Adolf Hitler. Kirjassa Josif on Soso ja Adolf on Adi. Molemmat saivat hellät nimensä salaa äidiltään.

Maailmanpolitiikan johtavat diktaattorit tuovat kaikista hirmuteoista huolimatta uusine nimineen romaaniin tuoretta pilkahdusta; ikään kuin pienen pojan inhimillistämässä, sodan julmuuksia tiedostamattomassa maailmassa. Kojo on on tutkinut perusteellisesti historiaa. Lukijalla on oikeus tehdä omat fiktiiviset johtopäätöksensä ja vetää välillä suitsista.

Kojon huumorilla höystettyinä henkilöt alkavat elää tarinaansa. Pohjalla leijuu bolsevikkivallankumouksellinen aate ja arjalaisen suvun huuma.

On miellyttävää lukea, kun virkkeet vievät sujuvasti ja repliikit niitä luontevasti tukevat. Mikä parasta: niin venäläiset kuin saksalaisetkin nimet on oikein kirjoitettu. Se herättää luottamuksen muuhunkin aineistoon.

Vastapainona suuren maailman myllerrykselle pojan elämään ja kehitykseen vaikuttaa joukko paikallisia ihmisiä. Karjalan murre iskeytyy alitajuntaan. Isä-Empsu on sotimassa eikä äidin kanssa riitelemässä, lotta-täti tuo oman värinänsä ja rakastava isoisä, Saviojan Ukko omine juttuineen. Pitkä ero ei välttämättä erota, se voi myös yhdistää.

Omaelämäkerrallinen ote tiivistyy loppua kohti, kun poika ja äiti muuttavat Jyväskylään. Lukisin mielelläni jatkoa näiden ihmisten elämästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.