Rajat auki tanssien

Uuden Polven Museon Tanssitapahtuma

Säynätsalossa 15.8.2010
Tanssitapahtuma Säynätsalon vanhassa kuitutehtaassa keräsi tanssijat ja tanssin ystävät yhteen jo neljäntenä vuosikertana. Vaikka ilma pysytteli viikkojen hellettä hohkaavien kiviseinien sisällä liikkumatta, tanssi puhkoi tilaan eloa ja yllättäviä rytmisiä virtauksia.

Juuri tanssin vapaa rytmi ja silkka hiljaisuus sekä rennon anarkistinen syke olivat eri tavoin aistittavissa esitysten liikekielestä. Myös kuvataiteilijoiden teokset, tai kuvat ja värit sinänsä, tulivat uudella tavalla läsnäoleviksi tanssiesitysten kautta.

Helena Ratisen meditatiivinen liike teki irtoamisen hiljaisuudesta vavahduttavan kokemuksen. Anne Alhon veistos Lupaus paluusta toimi tanssin lähtökohtana kuin kukan teriö tai hedelmän siemenkota. Tanssija aloitti äärimmäisen pienieleisellä liikkeellä veistoksen lomasta ilmaantuen. Liike yhdistyi veistokseen kuin terälehti kukkaan, kodasta tuli koti. Kun tanssija sitten irtautui kohti toista huonetta ja ikkunaa, siipimäiset kädet sivuillaan valoa vasten, tila kosketti katsojaa: ilman lähtöä ei ole paluuta.

Mira Kauton Kitchen dances otti mittaa ja vauhtia kitschistä ja kyökkirealismista. Lattiaan punaisella teipattu alue muistutti junaradan monotoniaa, pelikenttää tai naisen paikkaa kliseen mukaisesti hellan ja nyrkin välissä. Esityksessä kitschin totuttua toistava ja kyökkirealismiin kuuluvat rutiinit vapautuivat nykäys nykäykseltä pakkohallinnasta. Vaihtoehtoinen liike syöksi rajattuun kehään uutta ja vakiintumatonta - kuin tilan valkoiset purjeveneet esityksen rinnalla.

Elsa Heikkilän tanssissa värit ja äänet muuntuivat tanssiksi. Yleisön tanssialustalle piirtämät värit ja joikumaisen musiikin lintuja imitoivat äänet muotoutuivat kehon sisäiseksi tanssiksi. Valkoinen, kehon tabula rasa, tuntui täyttyvän kohdatulla, tulevan osaksi omaa kehoa. Tanssijan liikekielen flow ja sen katkot synnyttivät kuvaa prosessista, joka jatkuu yhä.

Rancid Rockersin Simeoni Juoperi ja Tatu Leinonen tarjosivat breikin kyselytunnin alle vartissa. Tanssijat heittivät kyseenalaistuksia toisilleen sohvalla rennosti istuskellen ja vastasivat tanssien. Lajiin kytketyt piirteet saivat kyytiä ilman koreografian liekaa. Liikkeiden energia pulppusi letkeällä asenteella ja hyväntuulisesti irroitellen. Taitava variointi ja tanssijoiden viihtyminen omassa kehossaan tempoi vapautuneesti mukaansa.

Emma Tolanderin teos kiersi kulman minuuden askelmerkkeihin. Teos heijasti muistojen kautta - niin liikkeen, paikkallaolon kuin videokuvankin välityksellä - lapsen vierautta oudossa ympäristössä. Vedenjakajalle tanssijan ja yleisön väliseen tilaan asettui myös kulttuurin vieraus. Suomalaisen umpihiljaisuuden ja äkillisen vimman vastakohdat kokenut ruotsalaissyntyinen pelasi pienenä tyttösenä korteilla vieressä. Esitys näytti, että nyt hän voi tulla kaukaa lähelle. Liike on irti - vapaa ja oma yhtä aikaa.

Tanssijat ja esitykset: Elsa Heikkilä, Tunsitko minun kuiskailevan? / Mira Kautto, Kitchen dances (kantaesitys, koreografi Jamila Johnson-Small) / Helena Ratinen, Lupaus paluusta (kantaesitys) / Rancid Rockers, What was that?! / Emma Tolander, Öfa: Emma don't move to Finland! (kantaesitys) / Tapahtuman tuotanto: Keski-Suomen Tanssin Keskus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.