Rakas vuosikirja - kansalaisen annaali 2010

RAKAS VUOSIKIRJA - KANSALAISEN ANNAALI 2010
Atena 2009, 128 s.
Satiiri on pilkallinen tuote, joka epäonnistuu lähes aina. Satiirista puhuttaessa pitää muistaa mainita, että ennen osattiin tehdä hyvää satiiria, mikä ei ole totta, vaan ironiaa. Iltalypsykin oli oikeasti täyttä sontaa.

Annaalit olivat historiankirjoituksen varhaismuoto. Hovien annaaleihin merkittiin tärkeät tapahtumat, kuten vuoden aikana rosvottu vilja.

Uutisvuoden tapahtumista ja ilmiöistä kertova Mitä? Missä? Milloin? -kansalaisen vuosikirja on jatkanut annaaliperinnettä. Suosittu sarja on saanut kovan kilpailijan, Kansalaisen annaalin 2010. Sen tekijät esittelevät itsensä samoiksi media-alan monisyrjäytyneiksi, jotka ovat julkaisseet satiirista Lehti-verkkolehteä ja Aikakaus-lehti-aikakauslehteä.

Kansalaisen annaalia vuoden 2009 uutistapahtumista lukee mielikseen. Se on järkevintä politiikan ja median analyysiä, mitä Suomen kahelien kansanvallasta ja mielettömästä mediakentästä on tänä vuonna kirjoitettu.

Tiedotusvälineet eivät näennäisestä vapaasta tiedonvälityksestä huolimatta voi kirjoittaa asioista niin suoraan, että se lähentelisi totuutta. Totuuden saa sanoa, jos muistaa näytellä satiirikkoa, kuten entinen toimittaja ja nykyinen tosikko, totuuden torvi Jari Tervo tai Kansalaisen annaalin tekijät.

Vuosikirja toimii totuuden torvena arvioidessaan esimerkiksi Martti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinnon taustoja: "Suomalaismedian ruikutus aiheen tiimoilta alkoi käydä sen verran rasittavaksi, että Nobelin myöntäminen oli vähimmän riesan tie."

Myös analyysi Suomessa kohutusta presidentin ja pääministerin kahden lautasen EU-politiikasta on kylmän viileä: "Ulkomaiden edustajia eivät vaihtelevat valtasuhteet ulkopolitiikkamme johdossa kiinnostaneet vähääkään, eikä niihin kiinnitetty mitään huomiota."

Vaivoja säästelemättä

Päivittäisuutissatsia punnertavassa toimitustyössä aikaa tutkivaan journalismiin ei liiemmin ole. Vuosikirjan tekijät ovat sen sijaan vaivojaan säästelemättä selvittäneet keskustan vaalirahoituksen.

Oheinen kaavio on erinomaista tutkivaa journalismia, vaikka häviääkin iltapäivälehtien hurjimmille kuvioille. Oheisessa kaaviossa Siionin viisaiden pöytäkirjat on sijoitettu keskiöön. Mediatodellisuus on tälläkin kertaa satiiria ihmeellisempää. Erkki Laatikainen painotti 11.9. Pressiklubissa, että "etelän mediassa on hyvin paljon samaa asennetta (keskustaa kohtaan) kuin arabeilla on katsanto juutalaisista".

Keskustalaiset ovat siis eräänlaisia Suomen vainottuja juutalaisia.

Medialla on pitkä nokka ja muisti. Aikakaus-lehti joutui taannoin Yhtyneiden Kuvalehtien oikeustoimilla uhkailemaksi. Oheisessa kaaviossa tapahtuu ajan hengen mukainen journalistinen kosto.

Aselastipaljastuksessa tekijät kertovat lähteikseen mm. YYA:n, Kooteepeen ja Kekkosen. Lähteet ovat siten huomattavasti kattavammat kuin sanomalehtien ja tv-uutisten lähteinään käyttämät internetin salaliittosivut.

Myös Suomen oikeuslaitoksen mielivaltaisuus nostetaan oikeutetusti esiin. Vuosikirjan mukaan "syyttäjät lähtivät herkästi syyttämään jutuissa, joissa jumala on asianomistajana, kun taas jumalista tehdyt rikosilmoitukset tuskin koskaan ylittivät syytekynnystä".

Tämän ohella tekijät olisivat voineet pohtia ennakkotapausta, jossa jumala herjaa itseään ja on samaan aikaan sekä asianomistaja että syytetty.

Rakas vuosikirja sisältää tiukkaa asiaa sekä oivaltavia kuvioita.

Tekijät ovat todellisia median monitaitureita, mutta annaali olisi kaivannut hieman huumoria rankan analyysinsä vastapainoksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.