Rauha Kejonen - Täydellinen sovitus

RAUHA KEJONEN Täydellinen sovitus

Sanasato 2009, 199 s. Viitteellisen, tiheästi ladatun ja draamallisen proosatekstin rakentaminen on vaikea asia. Rauha Kejonen (s. 1955) pyrkii kolmannessa romaanissaan kuvaamaan rakkauden, mustankipeyden, vihan ja kaunan tunteita intuitiivisesti, ihomyötäisesti, päähenkilön haaksirikkoutuvana maisemana.

Kolmiodraaman ja erään rakkaustarinan osapuolina ovat nuori kuvataiteilija Olga, hänen rakastettunsa pappi ja rippi-isä sekä viitteenomaisesti papin vihitty vaimo. Seksuaalinen mystiikka, kiihko ja masokismi, synti ja nautinto väreilevät Olgan ja papin täyttymättömässä suhteessa. Pappi on kaksinaismoraalinen henkilö, teeskentelijä.

Vaikka Olga elää pohjoisen maisemissa eroottisen täyttymyksen tunnelmissaan, luontokuvaus on yllättävän niukkaa. Enemmän keskitytään tunteiden toiston vatvomiseen, epämääräiseen symboliikkaan ja ekspressionistiseen värimaalailuun kuin konkreettisiin tilanne- ja ulkokuviin.

Tämä tekee romaanista turhan abstraktin ja vähäverisen, vaikka lihan väreilystä pitäisikin olla kysymys. Ihmiset ovat kuin hiilipiirroksia, kodittomia hahmotelmia suhteessa itseensä ja liikkumattoman jähmeään masokismiinsa. Toiston vankeja.